301 sivua

Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle "1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut." Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmsten esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun. Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.

Kirjan rakenne oli vaikea hahmottaa. Eri aikakausissa ja henkilöissä hyppely aiheutti aika lailla hankaluutta varsinkin aluksi. Puolenvälin jälkeen helpotti.
Ihan luettava tarina muuten, mutta minua häiritsi opettajan vietteleminen. Toisaalta se oli ikään kuin käänteinen tarina tosielämän kertomuksille. Siis ei hullumpi kuitenkaan, kun asiaa ajattelee.

Onpa jäänyt vapautusilmoitus tekemättä. Onneksi otin kuvan kirjoista.
Kirja jäi kierrätyshyllyyn.
Kirjastossa oli valokuvanäyttely korona-ajasta.
Mukavia lukuhetkiä!