Takakannesta:

"Mitä jos asiat eivät menneet sellaisella tavalla, niin kuin Vihervaaran Annalla, että asutaan jossakin maaseudulla, paimennetaan vuohia ja lampaita ja on suuri talo, paksu tukka ja paljon lapsia? Mitä jos ne menivät niin, että kissa söi kerman ja maito happani kannussaan? Jos löysi itsensä asunnosta, jossa oli koiperhosen haju ja koukku katossa? Jos kevät teki tuloaan ja oli juuri kirjoittanut kirjan ja kaiken piti muuttua, mutta ihmisillä olikin laadukkaat sohvat ja puolisot, ja täytyy nyt mennä, he sanoivat? Mitä jos oli odottanut jotakin toisenlaista, jos kaikkialla oli vain hiljaista?

Sivuhenkilö on kirpeä ja suorasukainen romaani yhdestä vuodesta kirjoittajansa elämässä. Se käsittelee taiteilijuutta ja tunnustuksen kaipuuta, tappion hetkiä ja voittamisen kummallisuutta, odotuksia ja todellisuutta, jotka kulkevat alati omia teitään."

*Varattu lukutuolille*

Luettuani Saara Turusen Rakkaudenhirviön, halusin lukea tämän Saara Turusen uusimman kirjankin. Tämä Sivuhenkilö on omakohtainen kirja, kun taas Rakkaudenhirviö on fiktiivinen tarina. Pidin tästä omakohtaisesta kirjasta jopa enemmän kuin Rakkaudenhirviöstä. Eniten tämä keskittyi siihen mitä ja millaista on olla nainen eri rooleissa ja tämä oli hyvin mielenkiintoista luettavaa. Pidän myös tekstityylistä, se on helppoa luettavaa ja juuri sellaista kieltä, jollaista tykkään lukea.

Kirja lähtee postitse lukutuolille. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa syksyn jatkoa!

Tämä kirja on tämänhetkisiä ykköstoiveitani, ei varmaankaan jää odottamaan vuoroaan TBR-pinon pohjalle. Iso kiitos sekä kirjasta että somasta kortista :)

Saara Turunen on yksi kiinnostavimpia uusia suomalaiskirjailijoita, pidin Rakkaudenhirviöstä, ja samalla tavoin nautin tästä uudemmasta kirjastaankin. Turunen tekee äärimmäisen tarkkoja havaintoja niin perhepiiristään kuin taiteilijapiireistäkin, puhuttelevinta on paljaan rehellinen kuvaus itsestä, häpeästä, yksinäisyydestä, sivullisuuden tunteesta. Kirjailijan kieli on vaivatonta ja soljuvaa, nautinto lukijalle!

Vein tarjolle BC-tapaamiseen, joku bookcrossareista nappasi mukaansa.

Kiitos kirjasta ja miitistä! Tätä Turusen teosta Hesari nimitti yhdeksi vuoden puhutuimmista kirjoista, ja kun näin tämän nappasin sukkelasti kassiini. Se on myös seuraava lukupiirikirjamme, joten sattuipas sopivasti!

Kyllä tämä ansaitsee tähtipaikkansa taivaalla, koska en muista lukeneeni vastaavanlaista omakohtaista selvitystä siitä, millaista voi olla aloittelevan kirjailijan, taiteilijan arki. Nythän on paljon ollut puhetta julkisuudessa siitä, kuinka kova ammatti esimerkiksi kirjailijan ammatti on. Elanto on kovan työn takana, ja täytyy olla sitkeä kestääkseen rahattomuutta. Entäs kun teokset eivät menesty?

Jotenkin olen hölmöyksissäni kuvitellut, että taiteilijat ovat oma rotunsa ja tietynlaisen geneettisen ohjelmoinnin yläpuolella, mutta tämä teos osoitti että samanlaista kansaa ovat kuin kuka tahansa muu tavallinen pulliainen. Ihmisellä kun on tarve osoittaa että on jotenkin parempi (kuin mitä on/mitä muut ovat) ja jokainen meistä on itsekäs, minkäs me sille voimme. Vaikka kuinka yrittäisi asiaa tiedostaa, vähän vaikea on biologialle panna vastaan. Siksipä ihminen käyttäytyy usein hassustikin varsinkin ryhmässä.

Luulisin että jokainen kokee jossain elämänvaiheessa samanlaisia tuntemuksia kuin mitä Saara Turunen kuvailee teoksessaan, ne vain kätketään visusti pinnan alle. Turunen kuvailee hauskan lakonisesti monia läheistensä tapoja, myös omiansa. Jos alkaa tietyllä tavalla maailmaa katsomaan, niin voi tehdä ihan joka asian suhteen: nauraa ihmisen eleille ja valinnoille. Onneksi Turunen tekee sen kaikkien kohdalla, varsinkin itsensä.

Annan kirjan tässä välissä työkaverilleni lainaan.

Valkean miittin tarjolle!

Sivuhenkilö lähti eilen mukaan Valkean miitistä.

Olipas kerrassaan upea kirja. Kirjan tyyli vei kertakaikkiaan mukanaan. Aloitin tämän eilen Helatorstaina ja lopetin nyt bussimatkalla Ouluun. Sain tämän talvella Valkean miitistä. Niihin aikoihin Saara Turunen oli myös Arto Nyberg-ohjelmassa haasteltavana, jossa hän kertoi uudesta näytelmästään. Tämä Sivuhenkilö kyllä innostaa lukemaan Rakkaudenhirviönkin. Tämä oli kertakaikkiaan nauttittavaa luettavaa ja sen nauttittavuuden teki juuri tämä kirjan omakohtaisuus , kirjan tyyli ja helposti ja nopeasti luettava teksti.

Toivelista kirja seuraavalle lukijalle tämän iltaisessa miitissä.

Kiitos Toivelistakirjasta, Kirjateoria!
Meillä oli mukava Miitti Oulussa ja sain tämän pitkään odottamani kirjan. Meillä on kirjailijan kanssa yksi yhteinen ystävä, joka on tätä kirjaa minullekin suositellut.

Tämä se oli mielenkiintoinen kirja.
Pidin tästä siis kovin, jotenkin pystyn samaistumaan kirjan päähenkilöön, vaikka hän onkin minua reilusti nuorempi ja täysin erilaisessa elämänvaiheessa. Kuten kirjailijakin.
En oikein osaa tätä sanoiksi pukea, mutta minusta tämä kirja kuvaa hyvin tätä aikaa ja nuoria aikuisia siinä.
Innolla odotan, että kohtaan saman kirjailijan teoksen Rakkaudenhirviö.

Osallistun tällä Kahavia Halapahallin kassisa - haasteeseen, Saara Turunen on syntynyt Joensuussa.

Toivelistahipassa hippasin tällä Toukokuun, jolle toivottavasti saan tämän toimittaa parin viikon kuluttua, kun olen käymässä Hesassa.

Kuriiri tässä moi! Aion syödä kuormasta, nam!

Tykkäsin Rakkaudenhirviöstä. Tämä on oikeastaan suoraa jatkumoa siihen. Tykkäsin tästäkin. Mietin kuitenkin, että jaksaisinkohan kuitenkaan lukea enää kolmatta kirjaa samasta aiheesta, samalla tyylillä.

Jotenkin pystyn monin paikoin niin hyvin samastumaan kirjailijaan (kirjan minähahmoon), vaikka en olekaan niin tarkkanäköinen ja taitava kuin hän.

Pikkujoulumiitissä Toukokuulle

Kiitos toiveeni toteuttamisesta ja kirjan perille tuomisesta asianosaisille! Minä en ole Rakkaudenhirviötä lukenut, mutta ei kai se haittaa.

Sain hyllyyni ja luin Rakkaudenhirviön ennen tätä ja minusta se on suositeltava lukujärjestys, koska tässä kuitenkin elettiin tuon kirjan julkaisun jälkeisissä tunnelmissa.
Tämä oli minusta kompakti ja toimiva kokonaisuus, esikoiskirjan kanssahan vähän puuduin kirjoitustyyliin.
Mukavaa ja samaistuttavaa lukea tätiydestä. Kirjassa pohdittiin sinkkuutta ja miten yksinelämistä pidetään välivaiheena, josta pitäisi pyrkiä hyväksyttävään pariutumiseen ja vanhemmuuteen. Siis jos kyseessä on nainen. Miehille pelin henki on hieman erilainen eikä vanhemmuuskaan näytä vaativan heiltä samanlaisia uhrauksia. Entä miksi klassikkojen listalla on enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja? Kuka määrittelee kirjojen merkityksen? Miten vähättelevä kritiikki saa muut lukijat suhtautumaan teokseen vähätellen ja miten taas kirjallisuuspalkinto nostaa teoksen ja tekijänsä jalustalle. Huomaan tämän myös omissa ajatuksissani lukemistani kirjoista, siis että muiden mielipide voi vaikuttaa siihen, mitä kirjaa arvioin. Toki yritän taistella sitä vastaan, jos sen tiedostan.

Matkustan ympäri maailmaa: Kertojan vanhemmat matkustavat Turkkiin. Olen siellä käynyt ja se on suuri, moninainen ja mielenkiintoinen maa. Nautin merestä, ihmisten vieraanvaraisuudesta, teestä, historiallisten paikkojen näkemisestä. Kappadokiaan, joka kirjassa mainitaan, olisi mukavaa päästä käymään.

Tarjosin tätä Kirja tarjolla, huuda HEP -ketjussa otolliseen aikaan, koska lukutuoli kaipasi tätä uusintalukuun.
Ihanaa saada kirjat kulkemaan näinä aikoina.
Kaunista kesää!

Tunnen oloni super-ahneeksi, kun heppaan takaisin kirjan, jonka olen jo lukenut! Kiitos postituksesta, toukokuu! Saara Turusen kirjat ovat aiheena loppukuun lukupiirissäni, ja siihen on mukavampi osallistua, jos voi uusintalukea tämän ainakin selaillen - viimeksi tämä on vieraillut luonani 2,5 vuotta sitten.

EDIT:
Lukupiiri oli ja meni, päädyin uusintalukemaan myös Rakkaudenhirviön, josta pidin ehkä jopa enemmän kuin tästä Sivuhenkilöstä. Turusen kolme ensimmäistä kirjaa muodostavat yhdessä jonkinmoisen nuoren naisen kasvukertomuksen, mielenkiintoisen ja suorasukaisen sellaisen.

Sivuhenkilö on käynyt kanssani jo parissa aiemmassakin miitissä, mutta vasta tänään nappasi eli kirja siirtyi seuraavalle lukijalleen.

Miitistä mukaan. Onpas tämä jo kiertänyt! En muista yhtään olenko jo lukenut tai yrittänyt lukea tätä, mutta katsotaan.

Kirjan kieli toimii ja teksti soljuu eteenpäin niin että teosta oli mukava lukea, mutta pidän itse enemmän selkeistä tarinoista kuin tällaisista pala elämää -tyyppisistä teoksista. Ei siis suuremmin kolahtanut tämä.

Sain kirjan luettua bussissa loppuun joten jätin sen käsistäni saman tien, kun kirjastossa piipahdin. Aulan nurkan bookcrossing-pöydältä löytyy.

Löytyi Tampereelta, Sampolan kirjaston aulasta