Ruotsinkielinen alkuteos: Delhis vackraste händer
suomentanut Sanna Manninen

Takakannen teksti:
"Göran Berg on keski-ikäinen mies. Silloin kun hän ei surffaile netissä, hän ajattelee ex-vaimoaan Miaa. Göranin urakehitys on jämähtänyt paikoilleen, hiusraja kiipeää määrätietoisesti ylöspäin ja housujen vyötärönauha kiristää pahemman kerran. Kahta aikuista lastaan hän tapaa vain satunnaisesti.
Göranista tuntuu, ettei elämä voisi enää kurjemmaksi mennä. Mutta kyllä voi. Voi esimerkiksi saada potkut, tulla houkutelluksi chartermatkalle Intiaan, kokea hirvittävän turistiripulin ja joutua hylätyksi rähjäiseen hotellihuoneeseen Jaipurissa.
Kunnes hotellihuoneen oveen koputtaa Yogi, joka vie Göranin pääkaupunkiin New Delhiin, missä hän tapaa kauniin Preetin ja rakastuu päätä pahkaa. Asiassa on vain kaksi pientä muttaa. Preeti on naimisissa. Mahtavan teollisuuspampun kanssa.
Delhin kauneimmat kädet on hykerryttävän hauska tarina katkeroituneesta ja kaavoihinsa kangistuneesta keski-ikäisestä miehestä, joka totuttelee uuteen kulttuuriin elämää kuhisevassa Intiassa. Samalla hän joutuu arvioimaan uudestaan itseään ja suhtautumistaan muihin. Ja kohtaa sen täysin odottamattoman - rakkauden."

Sikasäkistä terve!
Tämän valitsit ja tämän saat.
Itse en tätä ehtinyt lukea, mutta ei huolta, mulla on toinen kappale tätä kotona.

Sikasäkki teki jälleen sen mitä odotin: taas uusi teos ja kirjailija joista en ole ennen kuullut! Kiitos.

Ensin ajattelin että kirjailijan muka-hauska kerrontatyyli tulee minua ärsyttämään pahasti, mutta ei, se oli ihan passeli tähän tarinaan. Intialaisesta elämänmenosta kirjoittaessa huumori onkin juuri hyvä tulokulma. Yogin ja Göranin keskustelut olivat mielestäni hupaisinta antia.

"Mutta miten voi uskoa yhteen jumalaan, kun niitä on niin monta erilaista josta valita?" minä kysyin.
"Käännä kysymys toisinpäin. Miten on mahdollista olla uskomatta jumalaan, kun on niin monta erilaista josta valita? Kyllä kai joku niistä sopii sinullekin?" Yogi tokaisi ja nappasi käteensä purkin Johnson's Baby Powderia.

Rakkaustarina sitten.. jotenkin vähän epäuskottava, mutta toki muuten ihan menetteli. Kirjan loppu.. hmm, onko tälle jatko-osakin?;)

Matkustushaasteeseen tämä sopii. Intiassa olen käynyt, Goalla. Mitä nyt kahden viikon oleskelusta voi johtopäätöksiä vetää, kirjailija mielestäni onnistuu Intian kuvailussaan hyvin. Jotkut muistot tulvivat mieleeni elävästi kirjaa lukiessani. Kun olimme pikku seikkailulla sisämaassa, majoituimme johonkin karseaan hotelliin, jonka piha-aitojen toisella puolella näytti olevan jonkinlainen tunkio. Yöllä heräilin siihen, kun eläimet kiljui ja haukkui ja tappeli ulkona. Se oli niin vietävän kovaäänistä hässäkkää! Tai kun odotimme junaa tulevaksi, aikataulut eivät olleet siellä ihan niin tarkkoja. Junamatka vatsataudissa ei ollut hohdokkaimpia hetkiäni. Mutta se kun juna kulki "vesiputouksen päältä" ja muiden erikoisten maisemien halki, unhoitti ikävimmät kokemukset. Tai kun suutuin taksikuskille, kun selvästi tingattu ja sovittu hinta alkoi muuttua puolivälissä matkaa määränpäähän - hotellilla naurettiin jo tälle vedet silmissä. Erikoinen matka, kiva kun tuli tehtyä. Nykyään olen niin mukavuudenhaluinen, että en ehkä lähtisi Intiaan.

Kalajoen miittiin tarjolle.

Toinen kappale tästä kirjasta on ollut aiemmin minulla, mutta silloin en lukenut kirjaa. Luin Bergstrandin uusimman Kolmella jaollinen mies ja pidin siitä kovasti, siksi otin tämän uudestaan. Kiitos kirjasta!

Löytyy kirjaston kierrätyshyllystä. Lukuiloa!