Takakannesta:

"Olen yksinäinen selviytyjä, olen Eleanor Oliphant.

En tarvitse ketään - elämässäni ei ole yhtään suurta aukkoa eikä ikiomasta palapelistäni puutu ainuttakaan osaa. Olen omavarainen olento. Ainakin olen vakuuttanut niin itselleni aina."

"Kolmekymppinen Eleanor elää yksin ja säntillisen organisoitua elämää. Työssään hän on tarkka ja tehokas, mutta ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan ottaa kaiken kirjaimellisesti ja herkästi sanoa paukauttaa mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotinsa noutopizzan ja parin votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Kerran viikossa Eleanor keskustelee sapekkaasti motkottavan äitinsä kanssa, mutta vieraita hänellä ei käy, sosiaalityöntekijää lukuun ottamatta.

Miksi Eleanor on sellainen kuin on? Kuin vahingossa yksinäisyyden muuri Eleanorin ympäriltä alkaa murtua, kun työtoverin ystävällinen teko aloittaa ketjureaktion, joka muuttaa Eleanorin piintyneet tavat."

Olin lukenut niin paljon kehuja tästä kirjasta, että päätin jopa ostaa tämän omaksi normaalihinnalla ajatuksena, että tämä myös jää pysyväishyllyyni. Odotukseni olivat siis todella korkealla ja tällä kertaa ne eivät kyllä ihan täyttyneet. Tämä on hyvä kirja ja tässä käsitellään monia hyviä ja tärkeitä teemoja; yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ystävyyttä, vaikeita perhesuhteita - surullisiakin asioita, mutta kokonaisuutena tämä on silti aika kevyttä luettavaa ja tästä löytyi myös kohtia, jotka saivat nauramaan. Olin erittäin tyytyväinen siihen, että Eleanor löysi tarinan edetessä elämäänsä uutta sisältöä ja sai apua ongelmiinsa ja oli tyytyväisempi elämäänsä. Kaiken kaikkiaan tämä oli siis hyvä lukukokemus, mutta ei kuitenkaan niitä kirjoja, joita tarvitsee säilyttää omassa hyllyssä, joten tämä saa jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle.

Toivelistalukemista, olepa hyvä! :)

Kiitos tästä toivelistakirjasta! Kaverini suositteli tätä ja laitoin samantien toivelistalle. Katsotaan mitä tykkään. Tämä oli useamman toivelistalla joten laitan lukupinoon.