Takakannesta: "Tanskalainen Jens Andersen sai harvinaisen tilaisuuden perehtyä Astrid Lindgrenin ennen julkaisemattomaan kirjeenvaihtoon ja päiväkirjamerkintöihin. Tuloksena on vahva muotokuva ristiriitaisesta ihmisestä, jota ajoi eteenpäin poikkeuksellinen mielikuvituksen lahja sekä luja tunne oikeasta ja väärästä. Mutta mitä kirjailija lopulta ajatteli kaikesta maineesta ja kunniasta? Kuka hän oikeastaan oli? Antoiko hän itselleen koskaan anteeksi poikansa hylkäämistä?"

Astrid Lindgrenin lastenkirjat ovat olleet suosikkejani niin lapsena kuin vielä aikuisenakin, ja itse asiassa monet hänen kirjoistaan olen lukenut vasta aikuisiällä. Ehkä juuri siksi tämä elämäkerta oli kerrassaan kiehtovaa ja mielenkiintoista luettavaa ja sain paljon uutta tietoa hänestä ja hänen kirjoistaan. Astridin elämä ei ollut helppoa, mutta siitä huolimatta hän jaksoi kirjoittaa hienoja ja koskettavia kirjoja ja lisäksi vielä osallistui niin moneen muuhun asiaan, mm. hyväntekeväisyyteen ja vanhemmalla iällä politiikkaankin. Ja kaiken takana oli onnellinen, maalla vietetty lapsuus, jonka vaikutus heijastuu niin selvästi hänen kaikkiin kirjoihinsa.

Lähtee kuriirikyydillä Saka74:lle toivelistahippakirjana!

Osuttiin kuriirin kanssa vasta nyt samaan miittiin, mutta eihän minulta ole lukeminen päässyt loppumaan. Kiitos justiina_81:lle kuriroinnista ja Pikkikselle toivekirjasta!

10.4.2020 Varattu Flower78:lle

Otin tämän luettavakseni nyt pääsiäisenä, sillä kirjaa ei ole kokonsa puolesta kiva kuljettaa työmatkoilla. Vaikka kirja on paksu, on se melko nopeasti luettavissa, sillä kirja on kirjoitettu (ja käännetty) todella sujuvasti ja tietenkin aihe on todella mielenkiintoinen. Olen lukenut Astrid Lindgrenin teoksia sekä lapsena että aikuisena, ja hän on mielestäni loistava kirjailija, sillä vaatii taitoa kirjoittaa lapsille sellaisia kirjoja, joiden lukemisesta aikuisetkin nauttivat. Lindgren vietti mielenkiintoisen elämän ja kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta hän vaikuttaa onnelliselta ja elämään positiivisesti suhtautuvalta ihmiseltä.

Osallistun kirjalla Delennan Kolmoishaasteeseen, sillä sivulla 347 lukee: "Minä ikävöin heitä, ikävöin heitä, ikävöin heitä".

Tällä voin osallistua myös Alejandan Suomi mainittu -haasteeseen, sillä kirjassa on lukuisia viittauksia Suomeen ja suomalaisiin:
- Edith Södergran mainitaan sivuilla 23, 26-27, 102
- Toisen maailmansodan yhteydessä Suomi mainitaan moneen kertaan sivuilla 167-195
- Tove Jansson on esillä sivuilla 219, 294-295
- Kirjojen käännösoikeuksien myynnistä Suomeen on mainittu sivulla 225
- Sivulla 310 yksi virke alkaa: "Suomen kielestä lainattu voi voi -huudahdus..."
- Sivulla 311 lukee puolestaan: "Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa ihmisiä yhdistää yksi asia: valoisien öiden runous."
- Sakari Topelius mainitaan sivulla 332
- Sivulla 348 kerrotaan Gunnar Ericssonin pastellitöitä olleen esillä Helsingissä ja samoin kerrotaan hänen olevan hyvin spontaani mies, joka rupeaa jonakin päivänä yhtäkkiä opiskelemaan suomea
- Laivaliikenne Ahvenanmaalle, Turkuun ja Helsinkiin mainitaan sivulla 369
- Sivulla 401 Astridin kerrotaan vuoden mittaan matkustelleen mm. Suomessa

Olihan minulla sentään sinulle yksi muukin kirja kuin dekkari. Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja aurinkoista kesää!

Kiitokset toivelistakirjasta! Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, ovathan Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja muutamat muutkin Lindgrenin hahmot hyvin tuttuja.

Ei ole aikoihin tullut luettua mitään elämänkertoja, vaikka niiden lukemisesta pidänkin. Oli mielenkiintoista tietää, että millainen ihminen Astrid Lindgren oli yksityiselämässään, mitä muuta hän ehti tehdä kirjojen kirjoittamisen lisäksi ja tietysti kiinnosti myös se mikä vaikutti siihen millaisia hänen kirjoittamansa tarinat olivat. Minulle tutuimmat hahmot ovat Peppi Pitkätossu (lapsena tuli katsottua tv-sarjaa enemmän kuin luettua kirjoja) ja Vaahteramäen Eemeli (tästäkin tv-sarja on tutumpi). Pojallemme luin joitain Astrid Lindgrenin kirjoja hänen ollessaan nuorempi (ainakin Melukylän lapsia ja Vaahteramäen Eemeliä). Esim. kirjoja Mio, poikani Mio, Veljeni, Leijonamieli ja Rasmus-kirjoja en ole ikinä tullut lukeneeksi. Tosin nyt luettuani tämän elämänkerran, voisin ihan mielenkiinnosta lukea nekin.

Astrid Lindgrenin ollessa kyseessä tapahtumat sijoittuvat luonnollisesti Ruotsiin (vaikka hän myös matkusti jonkin verran), joten lisään Ruotsin Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen. Ruotsissa on tullut käytyä monia kertoja; paitsi risteilyillä Tukholmaan, olen kerran käynyt myös Göteborgissa (jossa asuu sukulaisia) ja opiskeluaikana mennyt laivalla Vaasasta Uumajaan. Edelleen kiinnostaisi matkustaa Ruotsiin, varmasti löytyisi monia käymisen arvoisia paikkoja ja kaupunkeja.

Kirja lähtee postitse outa1977:lle. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kesän jatkoa!

Kiitos toiveeni täyttämisestä! Astrid Lindgrenin elämä kiinnostaa minua kovasti.

Kiitos ensinnäkin Pikkikselle, että maltoit laittaa tämän hienon kirjan kiertoon muidenkin iloksi.
Alkuun kesti pienen hetken päästä mukaan kirjan kerrontatapaan, joka on hyvin runsas ja täsmällinen. Kun sitten pian pääsin vauhtiin, niin en olisi malttanut tästä irrottautua.
Voisin melkein todeta, että jos sinun täytyy lukea joku Astrid Lindgrenin elämää käsittelevä kirja, niin lue tämä.
Hyvin mielenkiintoinen ja monipuolinen teos kaikkineen. Mukavan paljon kuvia, joita tykkään aina katsella ja jotka oli ripoteltu sopivasti tekstin lomaan.
Arvostukseni kirjailijaa kohtaan nousi entisestään, kun ymmärsin miten paljon hän piti lasten, luonnon ja eläinten puolta.
Hänen viisaat näkemyksensä siitä, miten lapsiin tulisi suhtautua lämmittivät erityisesti.
Hän on ollut monen tärkeän asian puolestapuhuja ja ihailen sitä, miten häntä ei pelottanut tuoda näkemyksiään ilmi. Lindgren on varmasti muuttanut osaltaan maailmaa edes hieman verran paremmaksi elää, ainakin monen lukijansa kohdalla.
Kirjaa lukiessa tuli halu tarttua taas hänen tuotantoonsa. Lempikirjojani ovat olleet Veljeni Leijonamieli ja Ronja Ryövärintytär, josta tehdyn elokuvan katsoin lapsena useaan kertaan ja se vaikutti minuun syvästi.

Koen samankaltaisuutta kirjailijaan siinä, että viihdyn yksin ja tarvitsen yksinäisyyttä sosiaalisuuteni vastapainoksi. Lindgren olikin todennut viisaasti, että ihmisen olisi opeteltava olemaan myös yksin itsensä kanssa. Koska se on kaikkein tärkeintä.
Tämä oli kirjailijan kohdalla tosin paradoksaalista, koska hänellä oli niin paljon erilaisia projekteja että jäin miettimään, saiko hän lopulta riittävästi tilaa vain itselleen?
Erittäin mielenkiintoinen kirja ja elämä!

Mainittakoon nyt vielä, että Astridin yksi lempikirjoista oli Elämää metsässä. Se odottaa lukuvuoroaan tuolla kirjapinossa ja odotan innolla, kun pääsen lukemaan sen.

Lounais-Häme lukuhaaste: kirjassa ollaan luonnon puolella.
Matkustan ympäri-maailmaa haasteeseen kirja tarjoaa useita vaihtoehtoja. Nappaan Luxemburgin, joka mainitaan kirjan alkupuolella. En ole käynyt, mutta haluaisin nähdä niin pienen maan.

Kirja vapautuu Tampereen pikkujoulumiitissä toivojalleen.
Lukuiloa ja hyvää joulun aikaa!

Kiitos! Tämä on yksi varma jononohittaja!
Melkeinpä sormet - ja silmät - syyhyävät aloittamaan tämän heti, mutta kirjastosta on lainassa pari kirjaa, joista on varauksia, joten ainakin ne on pakko lukea ensin. Luultavasti tämä jää luettavaksi vasta ensi vuoden puolella, mutta jospa heti tammikuussa.

Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja. Edellä on jo kirjoitettu paljon sellaista, mitä myös voisin kirjoittaa, mutta en ala toistaa samoja asioita.

Minusta tässä kirjassa oli kiinnostavalla tavalla kiedottu yhteen Lindgrenin elämän tapahtumia ja niiden vaikutuksia hänen kirjoihinsa. Kiinnostavinta minusta olikin lukea useiden kirjojen ja hahmojen taustoista.
Olen tiennyt, että Lindgren on kirjoittanut paljon myös sellaista, mitä ei ole suomennettu - mm. kertomuksia, satuja ja tarinoita lehtiin ja kausijulkaisuihin. Uutta minulle oli se, että hän on myös aktiivisesti kirjoittanut yhteiskunnallisista asioista lehtiin.

Olen lukenut suurimman osan Lindgrenin suomennetuista teoksista, mutta Marikki-kirjoja en ole lukenut, samoin en ainakaan muista lukeneeni kahta ensimmäistä tyttökirjaa (Riitta-Maija keventää sydäntään ja Kerstin ja minä). Lapsuudesta muista, että luettiin (sekä ääneen iltalukemisena että yksinkin) niin Peppiä, Eemeliä, Saariston lapsia kuin Melukylän lapsiakin, kolmea ensimmäistä noista myös katsottiin telkkarista. Meillä oli (ja varmaan edelleen jossain on) yksi Melukylä-kuvakirja (Jul i Bullerbyn) ja kaksi Peppi-sarjakuvakirjaa ruotsiksi ja ne taisivat olla ensimmäisiä ruotsinkielisiä kirjoja, joita olen lukenut tai yrittänyt lukea koulun ruotsinkirjan lisäksi.
Niinpä Helmet-haasteessa tämä kirja sijoittuu kohtaan 21. Kirja liittyy lapsuuteesi. Vaikka tätä kirjaa ei luonnollisesti lapsuudessani ollut, kirjan sisältö eli Lindgrenin teokset liittyvät ehdottomasti lapsuuteeni.

Matkustan ympäri maailmaa- haaste: Kirja tietysti pääasiassa sijoittaa Ruotsiin. Lassen syntymän ja lapsuuden yhteydessä Tanska on maista toisella sijalla, Suomi, Norja ja Saksa mainitaan usein, mutta useita muita maita lyhyesti kerran tai kaksi, Hollanti yhtenä niistä. Koska kirjassa on käytetty Hollanti-nimeä, käytän minäkin, vaikka maan virallinen nimi on Alankomaat.
Olen kerran ollut noin viikon verran Hollannissa. Yksi ystäväperhe asui siellä reilun vuoden ja olin heidän yläasteikäisten nuortensa seurana viikon, kun vanhemmat olivat muualla reissussa. Asuinpaikka oli Haagissa, mutta kävin myös Amsterdamissa ja Rotterdamissa. Kävin useissa museoissa kaikissa kolmessa kaupungissa, pyöräilin ja ihan vain kuljin kaupungilla. Tietysti vietin myös aikaa nuorten kanssa iltaisin kotona, viikonloppuna kävimme myös yhdessä pyöräilemässä ja tutustumassa paikkoihin. Voisin kyllä hyvin lähteä uudestaan Hollantiin, kaikkiin noihin kolmeen kaupunkiin ja varmasti siellä olisi muutakin näkemisen arvoista. Viikko tai kaksi pyörälomalle, kenties?

Toivelistakirja sitä piiiitkääään odottaneelle. Lupasin tämän saajalleen joskus ennen muuttoani eli varmaan yli puoli vuotta sitten.

Suurkiitos tästä kiinnostavasta kirjasta!

Tosi kiinnostava elämäkerta ja paljon viisaita ajatuksia elämästä.
Lindgrenin kirjat olen lukenut lapsena paitsi Mio, poikani Mio joka on tainnut jäädä lukematta. Muistan kun neljännen luokan opettaja luki meille koulussa ääneen Veljeni Leijonamielen miten suuren vaikutuksen se teki minuun ja ystäviini. Myös Ronja ryövärintytär oli koululaisena yksi lempikirjoista.

Musiikkitalon miittiin tarjolle!

Tämäpä oli hyvä löytö miittipöydästä! Jonkin kirja Astrid Lindgrenin elämästä olen saattanut lukeakin, mutta en varmaankaan tätä.
Juuri pääsin viime lauantaina nautiskelemaan Svenska Teaternin Ronja Rövardottern - näytelmästä ja oli kyllä upea esitys, visuaalisesti näyttävä, hienot lavasteet ja nuket ja muutenkin hieno toteutus tuosta ihanasta tarinasta.
Kiitos miittiseurasta ja kirjasta!