Hän käsittää tappaneensa ihmisen eikä hän tunne katumusta vaan hirvittävää järkytystä. Hän on selvinnyt elämässään näin pitkälle, ilman että on koskaan edes lyönyt ketään.

Henna ja Mikko ovat ostaneet unelmiensa talon aavistamatta, että sen alla muhii vakava homeongelma. Kun he ryhtyvät jäljittämään talokauppiasta, käy ilmi, että mies on kadonnut. Lähes samaan aikaan poliisi saa ilmoituksen kadonneesta perheenäidistä. Voisivatko tapaukset liittyä toisiinsa?

Myös Pii on kadonneen jäljillä. Monen umpikujan jälkeen hän kohtaa viimein isänsä, jonka varjoa hän on metsästänyt vuosikausia vaarantaen kaiken, parisuhteensakin. Ja tajuaa Juha Heinon olleen täysin oikeassa.

Eppu Nuotion kiitetty Pii Marin -trillerien sarja päättyy. Sarjassa ovat ilmestyneet myös romaanit Musta, Kosto, Maksu, Varjo ja Paine.

Otava 2011

– Porvoon kaupunginkirjaston poistokirja, heräteostos syyskuisella kirjastokäynnillä Peonion kanssa :)

Sarjasta olen jo lukenut nämä:
Musta: http://www.bookcrossing.com/journal/12487920/
Varjo: http://www.bookcrossing.com/journal/10064238/
Paine: http://www.bookcrossing.com/journal/12487946/

Lukemista odottavat Lopun lisäksi vielä:
Kosto (TBR-hyllyssä, mutta journaloimatta)
Maksu: http://www.bookcrossing.com/journal/14469399/

Otin tämän Nuotion kirjan kotoa mukaan joskus marras-joulukuussa. Eiliset, Suomen historian ensimmäiset aluevaalit kiinnostivat – vaikka helsinkiläisenä en ollutkaan äänioikeutettu näissä vaaleissa – joten vaalivalvojaiset piti toki seurata. Ne kestivät puoleenyöhön ja kun sitten olin saanut Arhipan dekkarin loppuun (vaalien tulosohjelman jälkeen luin viimeiset kymmenisen sivua), tartuin tähän. Nyt kello on 02.20 ja menossa on 56/223. Tänään on vapaapäivä, joten sopiihan sitä lukea yökaudet, mutta huomenaamulla pitäisi olla skarppina töissä..

Luin tätä aamuyöllä pitkästi yli puolivälin ja illalla sitten loput. Kokonaisuutena tämä oli hiukan erilainen kirja kuin sarjan aiemmat, sikäli kun nyt niistä enää mitään muistan. Pidin kirjasta muuten, mutta sen lopetuksesta en. Arvo-eno oli huipputyyppi!

Pari pientä huomiota tekstistä: kahviautomaatin kahvissa on mukana maito, jos niin haluaa, ei tarvita maitopurkkia, ja ulkomainen on oikea muoto, ei se l-kirjaiminen. KRP ei suinkaan sijaitse Helsingissä, niin kuin kirjassa väitetään ;) Ja jos haluaa käyttää vieraita termejä, kannattaa tarkistaa, miten ne kirjoitetaan – siis shabby chic ;)

BC Helmet 2022 -lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan 9: kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön. Pii Marinin isä on tansanialainen.

Matkustan ympäri maailmaa -lukuhaasteeseen tästä saa muun muassa Tansanian, jonne Pii matkusti, Belgian (jalokivien kuljetusreitillä), Perun, jossa Joelin opiskelukaveri oli vuoden, tai Viron, jossa Joel oli käynyt.

* * * * *
Edit: Noista edeltävistä osista Maksun luin joulukuussa 2017 ja Koston heinäkuussa 2018.

Ylläripostia pukkaa! Tarkoitus oli alun perin lähettää nuo kaksi lastenkirjaa, mutta samallahan sitä pistää muutakin joutilasta matkaan. Tätä Pii Marin -sarjan viimeistä en hyllystäsi bongannut.

Arvaan kyllä, että akuuttia lukemisenpuutetta ei silläkään suunnalla välttämättä ole, ja niinpä tuikkaan mukaan pari vapautuspussia :P

Hyvää kevään odotusta!

Kiitos kirjasta, Tarya! En muistanutkaan, että Pii Marin -sarjassa on noin monta osaa.

Kaikki on hyvin, kun loppu on hyvin. Olenpa joskus patsasvapautusmatkalla tallustellut tuon
KRP:n talon ohi jossain Tikkurilasta koilliseen tai sinne päin. Taisi olla Jokiniemeä se alue.
Pitäisiköhän tänä kesänä taas lähteä patsaita etsimään? Keravallekin on pystytetty monta uutta.

Kirja jäi hyllyyn.

Jännittäviä lukuhetkiä!