Kirjalahjoitus, tehdään valmiiksi vapautukseen (rekisteröinti, kansitarra ja etiketti sisäkanteen) ja vapautetaan seuraavaksi.

Kirja vapautuu Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen kirjahyllyyn (virallinen BookCrossing hylly, Marian konditorian tiskin lähellä!).

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!

Olisi mukava tietää, mistä löysit kirjan, ja jos päätät lukea sen, olisi kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Sitten voitkin joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai laittaa maailmalle uutta lukijaa etsimään ja ilahduttamaan. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille!

Olen lukenut muutaman Pakkasen, ja koska tässä pyöritään tutuilla kulmilla, niin pakkohan tämä oli poimia Columbuksen OBCZ-hyllystä mukaan.

Pakkasen tietotoimisto ei ole nyt selvittänyt ihan kaikkea. Mikaelin talo, Tehtaankatu 12, on muistaakseni jonkun säätiön vuokrakämppätalo vähän vähäväkisemmille. Siinä ei todellakaan ole 300 m2:n asuntoja. Talo on myös savuton, mitä kuulemma haukkana vahditaan ja sauhuttelun perusteella on tehty myös häätöjä.
Virpin talo, Tehtaankatu 10, ei yhdessä vaiheessa suinkaan ollut kaupungin turvallisin osoite. Siellä sattui muistaakseni kolme tahallaan sytytettyä tulipaloa. Asukkaat kyttäsivät ulkopuolisia, mutta pyromaani olikin yksi talon asukkaista. Hän muutti Tehtaankatu 18:aan ja sytytti siellä kaksi paloa, toisen "vain" takapihan roskikseen. Poliisi alkoi olla syyllisestä jo niin varma, että nainen katsoi aiheelliseksi jälleen muuttaa. Hän muutti Herttoniemeen, jossa jäi loukkuun uuden talonsa kellariin, jonne oli sytyttänyt tulipalon. Sen pituinen se.
Kirjassa mainittua Siwaa talossa ei ole ollut vuosiin. SiWa on lyhenne sanoista Siperian Walinta. Tämän Siwan etu oli se, että se oli myöhään auki, kymmeneen. Se toimi hätävarakauppana monelle.
Siwan jälkeen tiloihin tuli antiikkiliike, joita alueella on ennestään jo runsaasti. Aina jos joku liiketila jää tyhjäksi, siihen tulee yleensä joko antiikkiliike tai kiinteistövälittäjä. Tämän antiikkiliikeen erikoisuus on se, että se ei maksa vuokriaan. Vuokranantajat eivät ilmeisimmin keskustele keskenään, sillä sama liike on ollut täällä jo aika monessa osoitteessa. On niin kauan kunnes saa häädön maksamattomien vuokrien vuoksi. Wentzel Hagelstam tiesi kertoa syyn ahkeriin muuttoihin.
Sen jälkeen tuli espanjalaisia herkkuruokia maahantuova Bravo Deli. Isot, upeat lihatiskit, mutta ei varaa täyttää niitä. Kaupassa ei käynyt juuri kukaan ja siellä tuli jokseenkin nolo olo lähes tyhjiä vitriinejä katsellessa. Annoimme sille arvion max vuosi, se taisi olla pystyssä 10 kk.
Sen jälkeen liiketila oli varmaan noin vuoden tyhjänä, minkä jälkeen ikkunoihin tuli teksti, että tiloihin avataan Muumi-kahvila. Se hieman hämmästytti, sillä "kaikki" tiesivät, että taloon on tulossa putkiremontti. Nyt on varmaan kulunut kaksi vuotta, eikä kahvilaa vain ole näkynyt, sen sijaan Korkeavuorenkadulle on auennut Muumi-kahvila. Sen henkilökunta kyllä väitti, että myös Tehtaankadulle ollaan edelleen avaamassa Muumi-kahvila.

Onko sen puistikon nimi oikeasti Neitsytpuisto? Ironista, sillä kallioilla sijaitsi aikanaan Kätilöopisto. Täysin järjetön sijainti, varmasti jonkun miehen idea - viimeisillään raskaana olevat halusivatkin varmasti kiivetä hiekkatietä ylös kallioille.
Kun minä olin pieni, oli Kätilöopistosta jäljellä enää rauniot ja kalliot olivat joutomaata, jossa liikkuivat vain puliukot ja koiranulkoiluttajat. Neuvostoliiton lähetystölle kuului osa kallioista, kun Suuri ja Mahtava halusi laajentaa tiluksiaan. Vaan kuinkas sitten kävikään, satelliittimaat yksi kerrallaan alkoivat irrota Neuvostoliitosta, jonka talous oli kuralla, ei heillä ollut varaa eikä enää tarvettakaan laajentaa lähetystöä. Helsingin Kaupunki keksi asettaa ehdon, että tontille on rakennettava jotain tai luovutettava se takaisin kaupungille. Ryssät rakensivat aidan... (Ei tarvitse miettiä pitkään mistä Trump sai idean rakentaa muurin). Lähes 20 vuotta heillä oli vain aita, joka vei koiranomistajilta pääsyn kalliolle. Nyt osa tilasta on käytetty rakentamalla kerrostaloja lähetystön työntekijöille, mutta iso osa kallioista on edelleen aidattua joutumaata.
Kun talot ja ravintolat ovat tuttuja, niin sitä yllättää itsensä miettimästä, että en tunne tuota koiraa enkä sen omistajaa tai Rautahammasta. Öö, ehkä henkilöt eivät kuitenkaan ole oikeita. Koko ajan odotan ilmestyykö tarinaan ylilihava labradori Eino, evp., ja isäntänsä Kössi, puiston oma Paroni von Munchausen. Näistä kirjan kuvaamista henkilöistä en pidä oikein kenestäkään. Vielä ei ole tapahtunut rikosta, ellei siksi lasketa aviorikosta.

Pic: Hups, luulin napsauttavani oikean puistikon pienoiskuvaa, mutta tämä onkin keväinen Kaivopuisto. En ala vaihtaa kuvaa, koska Kaivopuistokin mainitaan.

Uusi yritys. Tässä kuvassa on kirjan kuvaama Neitsytpuisto.

Nonni, luettu. Harvinaisen huono kirjan nimi, sillä puistossa ei liikuta öisin eikä pahemmin päivälläkään. Puistolla ei ole mitään merkitystä tässä tarinassa. Sinänsä hyvä asia, koska käyn siellä usein pissattamassa koiraani öisin.
Olen muuten käynyt Mikaelin asunnossa tai ainakin samassa kerroksessa olevassa asunnossa melkein 40 vuotta sitten, sillä ulkoilutin siellä asuvaa saksanpaimenkoiraa, joka oli ensimmäisen oman koirani paras kaveri. Huoneisto oli hämmästyttävän pimeä, paljon käytävätilaa ja katot eivät kyllä olleet lähes nelimetrisiä, kuten kirjassa. Silloin oli aika yleistä, että lapset ja nuoret ulkoiluttivat vieraita koiria, nykyään se on harvinaista.
Cafe Ursula, Amigo ja Saslik mainittiin - hassua miten kirjasta on normaalia kiinnostuneempi siksi, että siinä mainitaan itselle tuttuja paikkoja. Kössiä ei mainittu, mikä miinukseksi laskettakoon. Kössi on nykyään varjo entisestään, mutta vielä julkaisuvuonna 2008 Kössi oli yhtä muhkea kuin silloinen sunnuntaihesari.

Siirtyy seuraavalle paikalliselle koiranomistajalle, LindaHerolle.