Takakannesta:

Sota on ohi, mutta hävittäjälentäjä Jack McGuiren oma taistelu on vasta alkamassa

Jack McGuire rakastaa lentämistä. Toisen maailmansodan syttyessä hän vaarantaa elämänsä päivittäin taistellessaan Tyynellämerellä Yhdysvaltain merijalkaväen hävittäjälentäjänä japanilaisia vastaan. Koneen ohjaamo on ainoa paikka, missä Jack löytää oman rauhan. Sodan loputtua Jack ei enää kuitenkaan pysty enää palaamaan lapsuutensa maisemiin. Hän palaa takaisin Salomonsaarille ja perustaa hotellin paikkaan, jonka yli hän lensi sodan aikana. Vaikka sota on ohi, palaaminen sodan muistoihin saa Jackin levottomaksi kun hän joutuu käymään myös omaa sisäistä taisteluaan kuunnellessaan sodan runtelemien hotellivieraiden tarinoita.

Hotelli Tulagi on kirja elämänhalusta ja menetyksestä, sodasta ja rakkaudesta, ja siitä, kuinka elämä voi kuljettaa kauas ajassa ja paikassa.

Alunperin kiinnitin tähän kirjaan huomiota kauniin kansikuvansa takia, värit ovat aivan ihanat! Luettuani takakannen tekstin kiinnostuin kirjasta enemmän ja tämä tuli ostettua jossain vaiheessa.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä lukuromaani, vaikkakin täytyy myöntää, että kirjan alun perusteella luulin, että olisin pitänyt tästä enemmänkin. Alku vaikutti tosi hyvältä, mutta jossain vaiheessa lukeminen tuntui hieman puuduttavalta.

Tässä kuvataan hyvin hävittäjälentäjän elämää; ei ole tullut luettua kyseisestä aihepiiristä ikinä ennen. Tosin en ole yleensä ottaenkaan kiinnostunut sotakirjoista, mutta tässä kirjassa oli paljon muutakin, ei pelkästään sotaa. Sota oli tässä enemmänkin taustalla, mutta vaikutti luonnollisesti kuitenkin hyvin paljon Jackin elämään loputtuaankin.

Ei tätä kirjaa tule kuitenkaan luettua uudestaan, joten saa jatkaa matkaansa jossain vaiheessa.

Vienpä tämän tarjolle pks-vakiomiittiin.

Kuuntelin tätä kirjailijaa muutama vuosi sitten kirjamessuilla, ja ajattelin kirjan olevan lukemisen arvoinen. Siispä nappasin sen.
Kiitos kirjasta, Flower!

Aloitin tämän jossain vaiheessa ja kesken jäi. Pari viikkoa sitten luin kokonaan. Tässä oli hämmästyttävän paljon ilmataistelukuvauksia. Sitä en odottanut. Ympäristökuvaus oli erikoisesti mieleeni. Melko mukava lukuromaani ilmataisteluista huolimatta.
Eksoottinen paikka tuo Salomonsaaret. Siellä käymisestä en ole edes haaveillut. Jos joku tarjoaisi matkaa sinne, lähtisin mieluusti.

Kirja lähtee kerallani miittiin Musiikkitalolle.

Mukavia lukuhetkiä!

Viimeisten kirjapinojen pelastuskierroksella tämä koitui minun kohtalokseni.

Aika sekavilla fiiliksillä tästä kirjasta. Jotenkin en saanut kiinni, mitä kirja on tai yrittää olla. Aluksi meinasin jättää jopa kesken, mutta lähinnä Kouluhaasteen takia päätin kuitenkin jatkaa. Olihan tässä ihan mielenkiintoisia asioita, mutta silti tarina ei missään vaiheessa oikein vakuuttanyt eikä temmannut mukaansa. No, tulipa luettua.

Tämä on sikäli erikoinen kirja, että alkukieli on englanti, vaikka kirjoittaja on suomalainen. Sopii siten erinomaisesti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä).

Ja koska kirja siis sijoittuu johonkin ei-eurooppalaiseen itsenäiseen saarivaltioon, eli Salomonsaarille, se pääsee myös Kouluhaasteeseen edustamaan maantietoa.