Espanjankielinen alkuteos Caídos del cielo ilmestyi 1995.

Takakannen teksti:
"Kirkkalta taivaalta on kertomus paosta, päättymättömästä matkasta aikuisuuteen. Sen aineksina ovat amerikkalaisen elokuvan ja mainosten kliseet ja symbolit ja nuorten oma välitön, teeskentelemätön puhe."

Ray Lorigan käsikirjoittama elokuva La pistola de mi hermano perustuu tähän kirjaan, sivuosassa Viggo Mortensen. :)

Kirjan tarina ei etene kronologisesti, jokainen luku on pieni ikkuna tiettyyn hetkeen. Siitä huolimatta kirjaa on mukava lukea eikä sirpaleinen kokonaisuus haittaa. Kirja on jossain määrin puhekielinen, mutta se ei häiritse liikaa. Hahmot ovat mielestäni hieman Almodóvarmaisia elämäänkyllästyneine asenteineen. Esimerkistä käy tämä dialogi sivulta 40:
- Ei, parempi näin. Jos faija kuolisi, mä ajattelisin että se on mun syy ja olisin ikuisesti onneton. Mä olen pyytänyt Jumalalta miljoona kertaa että se saisi neliraajahalvauksen, mutta vitut.
- Jumalaa ei ole olemassa.
- Se selittää kaiken.

Kirjassa oli joitakin todella kauniita kohtia, jotka herättivät omituisia tunteita, ja joitakin rumia kohtia, jotka herättivät vastenmielisyyttä. Sen lukeminen oli vähän niin kuin Helmut Newtonin valokuvanäyttelyssä käyminen. Luin kirjaa sekä alkuperäiskielellä espanjaksi että suomeksi, välillä verraten ja käännöstä pohtien. Huomasin että nautin huomattavasti enemmän espanjankielisestä versiosta, koska vierasta kieltä lukee sen verran hitaammin että samalla ehti miettiä asioita. Suomeksi luin välillä niin nopeasti että tuntui siltä kuin olisin juossut taidenäyttelyssä taulujen ohi.

Lopuksi vielä juonitiivistelmä takakannesta:
"Teini-ikäinen poika löytää pistoolin jossa on kolme luotia. Hän ampuu sillä tavaratalon vartijaa joka kuolee. Tavaratalon edessä hän hyppää autoon, josta eräs perhe on juuri noussut. Perheen kaunis nuori tytär päättää jäädä pojan kanssa autoon ja pakomatka alkaa.

Siinä samassa tappaja, hänen äitinsä ja pikkuveljensä - tarinan kertoja - joutuvat mediamyllyn pyöritykseen. Kotiin sataa haastattelupyyntöjä ja ihailijakirjeitä, äiti ja veli ovat kohta tunnettuja televisiokasvoja. Julkisuus rakentaa tappajasta tarkoituksiinsa sopivan kuvan, joka käy ristiin pikkuveljen ihailun ja solidaarisuuden kanssa."

Tämäpä oli mainio kirja, etten sanoisi erinomainen! Toi etäisesti mieleen Siepparin ruispellossa ja hyvin läheisesti S.E. Hintonin Taistelukalan - huolimatta siitä, että jälkimmäinen on huomattavasti puhtoisempi ja nuoremmille lukijoille suunnattu kuin Kirkkaalta taivaalta. Mikäli arvon lukijat pitävät tästä, eivätkä ole lukeneet Taistelukalaa, suosittelen lämpimästi!

Kirkkaalta taivaalta on rytmiltään elokuvamainen, mikä on tarkoituksellista, ja elokuvien kliseitä se on totisesti täynnä. On kuvaavaa, että päähenkilö ymmärtää kuolevansa nähdessään television kuvausryhmän helikopterin ilmestyvän taivaalle. Lukijalle on koko ajan ollut selvää, miten tarina päättyy, sillä se päättyy välttämättömyyteen. Kaikki sujuu samaa rataa, kuin valkokankaalla on totuttu näkemään, ja kuinkas muuten, ovathan tarinan sankarit toinen toistaan kuvauksellisempia.

Kirja kertoo näennäisesti järjettömästä murhasta ja siitä, miten tappajasta ja hänen mukaansa pakomatkalle liittyneestä tytöstä rakennetaan julkisuuden ikoneita. Miksi? Koska he ovat kauniita, ja koska tapahtumat vetoavat suuren yleisön dramatiikan tajuun. Pyöritykseltä ei säästy murhaan syyllistyneen pojan perhekään; veli ja äiti löytävät itsensä TV-ohjelmasta toisensa jälkeen kertaamasta järkyttäviä tapahtumia, tekemästä niistä viihdettä.

Aluksi yritin ratkaista murhan syytä kuin arvoitusta ikään. Päähenkilö on sympaattinen, voiko hän olla moraaliton? Vähitellen käy selväksi, ettei kukaan ole kiinnostunut siitä, miksi kaunis teini-ikäinen poika ampui vartijan. Eivät poliisit, ei media, ei edes oma perhe. Tappoa ei pohdiskella moraaliselta kannalta. Pikkuveli on lojaali, koska isoveli on sympaattinen; tytöt kirjoittavat tappajalle rakkauskirjeitä, koska hän on kaunis.

Selvästikään ympäröivä maailma ei ole kiinnostunut teon taustasta, motiivista tai oikeutuksesta. Voidaanko tekijän tällöin olettaa olevan omasta motiivistaan selvillä? Samassa maailmassahan hänkin on varttunut! Lopulta uskon kuitenkin huomanneeni ohimenevän viittauksen siihen, mikä saattoi olla veriteon syy, ja tämä huomioni tekee lopullisesta tulkinnastani lohdullisemman.

Ajatuksia herättävä kirja kaiken kaikkiaan. Tätäkään olisin tuskin lukenut ilman bookcrossingia!

Sain kirjan tapaamisessa. Selailun perusteella se vaikuttaa hyvältä, joten luen sen mahdollisimman pian.

Edit 6.7.04: Kirja muistuttaa pitkitettyä farkkumainosta. Henkilöt tulevat tyhjästä ja jäävätkin tyhjiksi ja epäuskottaviksi. Juttu etenee ja kieli on mukavasti luettavaa.

Edit 9.7.04: Otin mukaan BC-tapaamiseen. RoryG taisi ottaa kirjan, jos muistan oikein.

Tarttui mukaani Helsingin tapaamisessa.

Tätä kirjaa en olisi varmaan koskaan lukenut ilman bookcrossingia. Taas huomasin, että kannattaa lukea kaikenlaista, sellaistakin, mistä ei päälle päin välttämättä uskoisi pitävänsä. Kirjasta tuli mielestäni hyvin esiin median välinpitämättömyys ihmistä kohtaan. Ei oltu kiinnostuttu tappajasta ja hänen syistään rikokseen, muttei myöskään uhrista. Media tekee tappajista hirviötä, mutta totuus on, että hekin ovat ihmisiä. Sillähän kuolemanrangaistustakin puolustetaan, että teloitettavat ihmiset eivät oikeastaan ole ihmisiä ollenkaan, vaan hirviötä, jotka ansaitsevatkin kuolla. Mutta oikeuttaako mikään riistämään henkeä toiselta ihmiseltä? Edes se, että hän on tappanut jonkun? Minusta ei.

Kirjasta tuli mieleen elokuva Natural Born Killers, josta en myöskään aluksi uskonut pitäväni, mutta halusin nähdä miksi siitä puhuttiin. Jotenkin siinä teema on samanlainen: kuinka media tekee ihmisestä sankarin - tai hirviön - riippumatta siitä mitä on tapahtunut. Tässä tosin tuotiin enemmän esille, kuinka tappo ei ollut hyväksyttävää, vaikka sen tekijä ei hirviö ollutkaan.

Tämä kirja vain paranee, mitä enemmän sitä sulattelee. Se on palannut ajatuksiini säännöllisesti sen jälkeen kun luin sen, joten lisään sen ainakin toistaiseksi pysyväiskokoelmiini. Lainaan kirjaa erittäin mielelläni, jos joku on kiinnostunut siitä.

Sain kirjan lainaan Candylta.