Soininvaara löi keväällä 2007 julkisesti vetoa, että ehtisi polkea kuukaudessa Tallinnasta Nizzaan. Matkasta syntyi kertomus, josta ei puutu vauhtia - päivässä oli poljettava yli 100 kilometriä.

** varattu kirjakolle

Tämä kirja oli tarkoitus lukea, mutta on ollut niin paljon kaikkea muuta luettavaa ja sit jotenkin vähän rasitti kirjan esittelystä huokuva suorituskeskeisyyyden tuntu... Mieluusti toki lukisin jonkun kokemuksia, mietteitä ja tapahtumia fillarireissulta Nizzaan, mutta jos pääasia on se että pääsee perille kuukaudessa ja polkee sen 100km/päivä, niin jotenkin tuntuu ettei tästä hirveästi soffamatkailun elämystä saisi irti. Ehkä törmään opukseen joskus toiste ja totean olevani väärässä, mutta ihan just nyt en jaksa tähän tarttua.

Siirtyy seuraavaksi kirjakolle käänteishipan kautta.

Kuriirilla on kivaa, kun voi syödä kuormasta. Tämä kirja oli peräti toivelistallani. Kerronta ei ehkä kovin korkeakirjallista ollut, mutta mukavan nopeaslukuinen kirja oli. Ja muistoja tuli mieleen siltä ajalta, kun telttailimme Euroopassa Warrella, minä, mies ja kolme lasta. Joskus myöhemminkin on oltu samoissa paikoissa, joissa Soininvaara nyt kävi.
Niin että kiitosta vain!

Huomenna kirja päässee perille parin muun kuriroitavan kera.
Lukuiloa!
---

This is my # 7 in
"KEEP THEM MOVING 2016" Challenge arranged by Booklady331.

No ei se nyt niin yksinkertaista ollutkaan. Kirjakko ei päässyt miittiin työkiireiden vuoksi.

Kiitokset kirjasta! Tulee olemaan mukava lukea ja nauttia matkasta vapaakyytiläisenä.

Lentsu ja murtunut varvas valvottivat viime yönä, joten Via Balticalla palelevan nälkäisen fillaristin seikkailut olivat juuri sopivaa luettavaa. Matka on vasta alussa, mutta nyt jo voin sanoa tykkääväni. Etenkin siitä, että voin olla matkalla mukana nousematta soffalta.
Meillä on kirjoittajan kanssa vähän erilainen käsitys pyöräilystä. Hänen mielestään sitä voi jatkaa yhtä kauan kuin kävelemistä. Mie olin viime vuonna jokiristeilyllä Ranskassa ja paatissa oli polkupyöriä, joita halukkaat saivat lainata. Edellisestä pyöräilystä oli aika pitkä aika, koskaan en ollut ajanut käsijarrullista pyörää ja koko värkki tuntui varsin huteralta. Ajoin vain jalkakäytävillä ja silti oli sellainen olo, että tämä ei pääty hyvin. En voi sanoa nauttineeni matkanteosta, en todellakaan katsellut maisemia, mutta juu, taittuihan se matka kaupungin keskustaan nopeammin kuin kävellen.
Kirjoittajan käsitys pyöräilyn turvallisuudesta Euroopassa on myös liioiteltu. Esimerkiksi Englannissa pyöräkuolemat ovat yleistyneet huolestuttavasti ja asia nousi etusivuille, kun vasta virkaansa valittu Victoria & Albert -museon johtaja liiskaantui rekan ja sillankaiteen väliin.

Lentsu ei ota asettuakseen, joten kirjaa on luettu useana yönä. Toistoa oli jonninverran, muunmuassa puuttuvan etupyörätarakan - vai kassiko se oli - tiimoilta, eikö sellaista olisi saanut ostaa matkan varrelta?
Kyllä tuossa iässä pitäisi voida jo ajaa nauttiakseen paikosta joissa käy, koska niihin tuskin poikkeaa toiste. Koko ajan peikkona oli se paluulento Nizzasta. Mahtui matkaan toki kokemuksia tuollakin lailla, mutta ei ole kyllä meikäläisen juttu. Patikkamatkaa sen sijaan voisin jopa harkita, esim. Englannissa, jossa on hyvin merkityt reitit ja ystävälliset alkuasukkaat sekä laaja B&B-verkosto. Kuvassa viimekeväinen B&B-isäntäni Darren 😊.

Menkää miittiin, siellä on Soininvaarakin.

Juu olin miitissä ja olen onnellinen kun nappasin vain tämän kirjan sieltä pöydältä :) Alkoi vähä kinnosta ja kun Helmet haasteeseenkin pitää lukea matkakertomus tästähän sen sais

tää on jäänyt lukematta, niin saa mennä odottamaan uutta lukijaa