***TUUNATTU KANSI***
Kovakantinen. - Suuri suomalainen kirjakerho, 1969. - 285 s. - Ranskankielestä suomentanut Vappu Roos.

Kirjasampo (17.10.2015):

Alexis Zorbas on kreikkalainen työmies, joka pestautuu kirjaviisaan filosofin ja kirjailijan palvelukseen. Miehet matkustavat yhdessä Kreetalle pyörittämään kirjailijan omistamaa hiilikaivosta.

Palkollisesta tulee hiljalleen isäntänsä opettaja: Zorbas on elämänilossaan ja heittäytymiskyvyssään lähes vertaansa vailla oleva hahmo, rehevä kansanihminen ja esikuvallinen nautiskelija.

Välitön ja monin tavoin estoton Zorbas osaa ottaa kaiken irti arjesta työstä, vapaa-ajasta, naissuhteista. Romaani pursuaa elämäniloa kreikkalaisin maustein, myös silloin kun se yltyy hurjiksi ja kohtalokkaiksi vastoinkäymisiksi.
(Tammi)

Kiitos hyllyntyhjennysavusta Toukokuulle!

Kiitos toivelistakirjastani! Saa nähdä, mitä tykkään siitä.

"Alexis Zorbas on uskomaton. Hän on kreikkalainen työmies, maaimankiertäjä, 65-vuotias nuorukainen, jolle jokainen hetki on uusi ja ihmeellinen, jokainen nainen kaunis ja haluttava, etenkin lesket... Vain yksi häntä murehduttaa: On vain kymmenen käskyä rikottavana." Tuollainen kuvaus löytyi toisesta journaalista.

Innostuin lukemaan kirjaa, kun Äidin lokikirjassa Kyllikki Villa fiilistelee Kazantzakista Kreikan matkalla. Kirjan nimi on ollut tietoisuudessani kauan, mutta mitään käsitystä minulla ei siitä kuitenkaan ole ollut. Kirjaviisas isäntä kirjoittaa ystävälleen Zorbasista, jonka alkukantainen elämänilo on lumonnut hänet:

"Ilonaiheeni ja nautintoni täällä ovat suuret, sillä ne ovat hyvin yksinkertaiset ja peräisin ikuisista elementeistä: raitis ilma, aurinko, meri, ohraleipä, ja iltaisin ihmeellinen Sindbad merenkävijä, joka istuu jalat ristissä edessäni ja puhuu: hän puhuu ja maailma avartuu minulle. Toisinaan, kun sanat eivät riitä, hän hyppii ilmaan ja tanssii. Ja kun tanssikaan ei riitä hänelle, hän asettaa santourin polvilleen ja alkaa soittaa.

Joskus sävel on alkukantaisen hurja ja silloin se vaikuttaa pakahduttavasti, koska yhtäkkiä käsittää, että elämä on ollut typerää ja kurjaa eikä ihmisen arvoista. Joskus sävel on surumielinen ja silloin tuntee, kuinka elämä soluu kuin hiekka sormien lomitse ja ettei ole olemassa mitään pelastusta."

Naisista Zorbasilla on kyllä kovin ikävä kuva, hän kertoo tarinan, miten piru varasti Jumalalta sen kylkiluun, josta hänen piti luoda nainen, Jumala sai pirulta sarvet napattua ja loi naisen niistä. Naiset viekoittelevat, haluavat miesten haluavan heitä. Ovat heikkoja ja luopuvat vapaudestaan miehen vuoksi.

Miten voittaa himonsa vaikkapa syödä kirsikoita? Syö niitä niin paljon, että ällöttää.

Zorbas lausahtaa isännälleen kirjan lopussa, että et sinä ole vapaa, sinulla on vain pidempi köysi. Kiinnostavia lausahduksia ja pohdintoja kirja täynnä, hyvä jännite isännän ja Zorbasin elämänasenteiden välillä. Yllättävän hyvä klassikko. Tuli mieleen vastikään lukemani Lampaansyöjät siinä kohtaa, kun Zorbas ja isäntä söivät lammasta. Filosofinen veijariromaani.

Marian kahvilan vaihtohyllyyn (ellei sitten joku miitissä tarraa tähän kirjaan ja vie mukanaan).

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE:
Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin, niin apua saat suomenkieliseltä foorumilta http://www.bookcrossing.com/forum/30

Löysin tämän Vuotorin kirjanvaihtohyllystä. Se sijaitsee aivan lähellä Columbusta, jonne tämä on vapautettu viisi vuotta sitten. Hauska yllätys, mutta harmi että kukaan ei ole edes anonyyminä tehnyt tänne merkintää.

Kirja kertoo Zorbaksen ja päähenkilökirjailijan elämästä Kreetalla, jossa Zorbas on työnjohtajana kirjailijan vuokraamassa kaivoksessa. Zorbas ja päähenkilö ovat toistensa vastakohtia, ja kumpikin haluaa oppia jotakin toiselta. Zorbaksen letkeässä elämänasenteessa onkin varmasti jotakin opetettavaa meille kaikille.

Kirja tuntui välillä etenevän tuskastuttavan hitaasti, koska tarina koostuu lähinnä Zorbaksen ja kirjailijan keskusteluista. Välillä keskustelu elämän peruskysymyksistä etenee soljuvasti, mutta välillä tuntuu että kirjassa ei tapahdu yhtikäs mitään. Kirjailijan jahkailu ja saamattomuus alkaa ärsyttää kirjan keskiväliä lähestyttäessä. Vasta sadan viimeisen sivun aikana tuntuu, että jotain tapahtuu.

"Vapautua intohimosta ja totella toista, korkeampaa into himoa. Mutta eikö sekin ole eräänlaista orjuutta? Uhrautua jollekin aatteelle, kansalleen, Jumalalle? Vai onko niin, että kuta korkeammalla käskijä seisoo, sitä pidempi on meitä orjuuttava köysi ja me temmellämme ja kisailemme entistä laajemmalla näyttämöllä ja kuolemme tapaamatta köyden päätä. Sitäkö nimitämme vapaudeksi?"

Zorbas jatkaa matkaansa Vihdistä Riuttarannan leirikeskuksesta.