"Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiitti-rokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli. Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia - ja autohan tietysti räjähtää, kuten on tavaksi tullut. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin. Onneksi sankarittaremme on hauskimmilaan pienen paineen alla!"

Englanninkielinen alkuteos Four to Score, 1998
Kovakantinen, painettu 2010
Poisto Näkövammaisten kirjasto Celiasta - kiitos Duffeli!!

Tarvitsin Outi-kirjastojen Pohjoisen lukuhaasteen Dekkarihaasteeseen dekkarin, jonka nimessä on numero. Tätä Evanovichin mainiota numerosarjaa olen lukenut jo jonnekin pidemmälle, tämä nelonen vain on jäänyt välistä, joten nyt oli aika tarttua tähän.

Ja tästähän löytyy ainekset myös moneen bc-foorumin lukuhaasteeseen, ainakin Kouluhaasteeseen kotitalous ja uskonto, sekä kolmoishaasteeseen kolmesti toistettuja sanoja.

Kotitalous: kirjassa mainitaan useita kertoja ruokailu ja se, mitä syödään
Kirjassa kerrotaan usein, mitä Stephanie syö tai haluaisi syödä. Alussa hän kaipaa donitsia ja ajoi konditoria Herkkuleipään, jossa hän oli ollut kouluaikana töissäkin iltapäivisin. Lasivitriinit täynnä italialaisia pikkuleipiä, suklaalastucannoleja, keksejä, napoleonleivoksia, tuoretta leipää ja kahvikakkuja. Paistetun sokeritaikinan ja kanelin tuoksu. Stephanie valitsi kaksi suklaakermamunkkia, jotka otti mukaansa. Hänen olonsa tuntui paremmalta munkkien syönnin jälkeen. (s. 19-21)
Stephanie käy usein äitinsä luona syömässä hyvin. Kirjan ensimmäisellä kerralla äiti mättää tarjoiluvadeille perunamuusia, vihreitä papuja ja punakaalia. Lisäksi on kananpoika, jonka äiti leikkaa annospaloihin. Jälkiruuaksi banaanikermakakkua. (s.25-26)
Äiti pakkasi Stephanien mukaan kananpoikaa ja kakkua, Stephanie antoi kakusta palan hamsterilleen Rexille. (31)
Stephani oli työasioissa Lounasbaari Kot Kotin roskalaatikolla. Kävellessään roskalaatikon luo hän mietti, mitä ottaisi lounaaksi. Kaksi kananpalaa, leipä, kaalisalaatti ja iso juoma. Roskikseen kurkkaaminen ja kuvottavan jätteiden hajun haistettuaan Stephanie mietti lounaansa uusiksi. Lisäapua odotellessaan hän joi kolme jättikokoista dieettikolaa. (42-43) Työtehtävän soritettuaan Stephanie meni kotiinsa syömään maapähkinävoileivän, oliiveja ja tölkkioluen. (46)
Toisena päivänä Stephanien jääkaapista ei ilmeisesti löytynyt kaksista lounasta, kun hän päätyi syöään kovaksikeitetyn kananmunan ja banaanin. (66)
Illemmalla Stephanien ystävä Joe Morelli tuo heille molemmille noutoruokaa: lihapullasämpylöitä ja kaalisalaattia. Ilmeisesti jääkaapista löytyi olutta. (69-70)
Myöhemmin Morelli katsoo televisiota Stephanien luona ja syö vadelmanmakuisen mehujään. (74)
Stephanie kiertää uimarannan lankkukäytävän ruokapaikkoja ja näyttää kadonneen henkilön kuvaa. Samalla hän osti ranskalaisia, palan pizzaa, kaksi fudgea, pienen sitruunasoodan ja vanilja-appelsiinijätskin. (86)
Puistossa kaksi miestä kantoi välissään kylmälaukkua. Toinen heistä avasi kylmälaukun, otti sieltä täytekakun ja länttäsi sen penkillä istuvan miehen naamaan. (99)
Kotosalla Stephanie ajatteli juhlia Pop-Tarteilla Rexin kanssa. (Wikipedia: Pop-Tarts on kokoelma Kelloggin valmistamia suorakulmaisia esikypsennettyjä leivänpaahdinleivonnaisia.) Stephanie kurkisti kaappiin, mutta siellä ei ollut ainuttakaan Pop-Tart -pakkausta, ei keksejä, ei muroja, ei spagettitölkkiä, ei pussikeittoa eikä maapähkinävoipurkkia. Kaapin oveen teipatussa ostoslistassa luki "Osta kaikkea." (103) Stephanie meni ostoslistan kanssa kauppaan ja keräsi ostoskärryihinsä Ritz-keksejä ja maapähkinävoita siltä varalta, että teki mieli hienostella ja laittaa alkupaloja, Entenmannin kahvikakkua menkkoja edeltävien aamujen lohduksi, Pop-Tarteja Rexille, salsaa, jotta hän voisi sanoa äidille syövänsä vihanneksi, sokerikuorrutettuja muroja varjostushommien varalle ja maissilastuja salsan lisukkeeksi. Yllättäen Stephanie tapaa kaupassa äitinsä. Äiti kurkisti Stephanien ostoskärryyn ja sanoi: "Purkkikaupalla valmiskastikkeita. Kassa vielä luulee, ettet laita lainkaan ruokaa." Kotona Stephanie purki ruokatavarat, söi Pop-Tartin puoliksi Rex-hamsterin kanssa ja korkkasi oluen. (104-105)
Myöhemmin Stephanie siveli "ravintoarvoltaan kelvottomalle vehnäleipäviipaleelle" maapähkinävoita ja vaahtokarkkilevitettä. (108)
Sivulla 112 Stephanie popsi Entenmannin kahvikakkua saadakseen itsensä rauhoittumaan. Hän söi koko kakun.
Jonakin aamuna Stephanie keitti kahvia kotonaan, odottaessaan kahvin tippumisen loppuvan Sally soitti hänelle. Sally kertoi mm, että hänen kämppäkaverinsa Sugar oli jo sinä aamuna tehnyt vohveleita, jauhelihapihvejä, tuoretta appelsiinimehua, sienimunakasta, paistoi kuivakakun, siivosi ja lähti ostamaan sohvaan uusia tyynyjä. Vohvelit olivat olleet mahtavia ja Stephanie kaatoi itselleen kahvia. Rex sai aamupalaksi Cheerios-muroja. (118-120)
Kun Stephanie lukittiin käsiraudoilla kiinni jääkaappiinsa, hän tarkisti olisiko jääkaapissa mitään, mikä auttaisi särkevään päähän. Hän söi palan banaanikermakakkua ja huuhtoi sen alas maidolla. Hänelle jäi vielä nälkä, joten hän söi vähän maapähkinävoita ja pussillisen pikkuporkkanoita. (123)
Stephanie päätyi taas vanhempiensa luo päivälliselle (käsiraudan puolikas ranteessaan), mutta tarjoiluista mainittiin vain peruna! (137)
Sugar oli taas innostunut leipomaan kakkuja, leipää ja pikkuleipiä. (139-140)
Kasinolla valkohapsinen pikkuinen mies tarjosi Stephanien isoäidille Manhattan-drinkin. (144)
Morellin tiskialtaassa likosi kattila, näytti siltä että hän oli syönyt illalla spagettia. Morelli tarjosi Stephanielle kylmää maitoa ja Oreo-keksejä. (157)
Morellin luona Stephanie söi aamupalaksi appelsiinimehua ja muroja. (161)
Äiti kutsui Stephanien luokseen syömään lihamureketta. Stephanie ei aikonut ehtiä paikalle. (162) Kun Stephanie myöhemmin meni toimistolle, Connie ja Lula söivät kiinalaista noutoruokaa. He tarjosivat Stephaniellekin paistettua riisiä, friteerattuja katkarapuja ja Kung Fu -jotakin. (163)
Välillä Lula kävi ostamassa jätskin (164) ja Stephanie puolestaan limsan. (165)
Sitten Rex juhli viinirypäleellä, minikokoisella vaahtokarkilla, krutongilla ja olutpähkinällä. Stephanie nappasi varmuuden vuoksi vaahtokarkin omaan suuhunsa, jottei Rexin hampaita tarvitsisi myöhemmin paikata. (172)
Kun Morelli oli Stephanien luona käymässä, Stephanie kysyi mitä Morelli haluaisi syödä. Pihvin, perunamuusia ja vihreitä papuja. Sen sijaan Stephanie ehdotti maapähkinävoileipää. Se sopi Morellille ja Stephanie laittoi kaksi maapähkinävoileipää. "Morelli katsoi omaansa. "Mitä nämä muhkurat ovat?" "Oliiveja."
Hän avasi leivän ja katsoi sisään. "Missä hillo on?"
"Ei ole hilloa."
"Taidan tarvita vielä yhden oluen."
"Syö se!" karjaisin." (173)
Lopulta Stephanie päätyi Morellin äidin luo päivälliselle. "Pöydällä oli pitsiliina. Asiakaapin hyllyissä näkyi vanhoja perintöposliineja. Pöydän päässä oli kakasi temperoitumaan avattua viinipulloa." Tarjolla oli antipastoja, raviolia ja juustoraastetta sekä kananpoikaa. Jälkiruoaksi oli kahvia ja kotona leivottuja pikkuleipiä. (198-199)
Sunnuntaiaamuna Stephanie nauttii aamupalaksi kahvia ja Morellin hakemia donitseja. Stepanie valitsee suklaakermamunkin (onko se muka donitsi??). Stephanie syö kaksi donitsia. Myös Morelli nauttii kahvista ja donitsista ja antaa myös Rexille palasen donitsistaan. (212-213)
Stephanie tutki Morellin jääkapin ja päätyi kinkkujuustovoileipään. Hän läimäytti leipäpalat vastakkain ja söi seisten työpöydän edessä. Morelli nappasi kinkkuviipaleen paketista, jonka Stephanie oli jättänyt jääkaapin ulkopuolelle. Rex näytti laiminlyödyltä, joten Stephanie antoi sille pienen palan juustoa ja leiän kuorta. (219-220)

Uskonto: jokin liittymäkohta johonkin uskontoon: katolilaisuus

"Tiedän aina, milloin on sunnuntai, koska tunnen syyllisyyttä jo herätessäni. Siinä on yksi katolilaisuuden mainio puoli... sen moninaisuus. Jos menettää uskon, on vielä hyvät mahdollisuuden säilyttää syyllisyydentunto, joten kaikki ei mene kerralla. Pyöräytin päätäni ja katsoin digitaalikellon lukemaa. Kahdeksan. Vielä ehtisin toiseen aamumessuun. Sinne pitäisi ihan totta mennä. Silmäni alkoivat painua kiinni pelkästä ajatuksesta.
Kun seuraavan kerran avasin silmät, kello oli yksitoista. Pahus. Nyt en enää ehtisi kirkkoon. Nousin vaivalloisesti sängystä, sipsutin kylpyhuoneeseen ja vakuuttelin itselleni, että kaikki oli hyvin, koska Jumala kyllä antoi anteeksi sellaiset pikkusynnit kuin että kävi harvoin kirkossa. Olin vuosien mittaan kehittänyt oman uskontoni ja keksinyt käsitteen Hväntahtoinen Jumala. Hyväntahtoinen Jumala ei piitannut myöskään sellaisista joutavuuksista kuin kiroilu ja valehtelu. Hyväntahtoinen Jumalal kurkisti suoraan ihmisen sydämeen ja tiesi heti, oliko tämä toiminut tuhmasti vai kiltisti suurissa ja tärkeissä asioissa. Minun Jumalani ja minun Joulupukkini eivät puuttuneet ihmiselämän mikrotasoon. Tosin samalla se tarkoitti sitä, ettei heidän apuunsa ollut luottamista laihduttamisessakaan." (31-32)

""Angie Morelli on kelpo katolinen nainen, mutta ei yhtä avarakatseinen kuin minä", äiti sanoi. Morellin naiset olivat kelpo katolilaisia. Morellin miehet rikkoivat kaikkia käskyjä. Jatkoivat pokerinpeluuta antikristuksen kanssa vaikka maanantai-iltaan asti." (162)

Päivällisellä Morellin äidin luona tämä luki pöytärukouksen ennen ruokailua. Myöhemmin keskustelun edetessä hän teki ristinmerkin. (198-199)

Sunnuntaina Morelli aikoi mennä kirkkoon, mutta päättikin hakea donitseja. (212)

Kolmoishaaste:

"Laineet vyöryvät rantaan, ja ääneen sekoittuvat ruletin rytmikäs tik, tik, tik ja kauhunväristyksiä havittelevien kimeät kiljahdukset Hurjakurun pyörteissä." (85)

"Kun palasin kotiin, vastaajan valo vilkkui kiivaasti. Jos viestejä tuli enemän kuin kolme, koje pillastui. Tuik, tuik, tuik - tuikki valo, vikkelämmin kuin Rex värisytti viiksiään." (86)

""Tsot, tsot, tsot", hän maiskutti. "Lankesit vanhaan kukkalähettiansaan. Mitä, etkö ole vielä oppinut että ulkonäkö pettää?" (120)

""Ei, ei ja ei", Lula sanoi. "Mä en lähde Atlantic Cityyn sillä isolla sinisellä parittajankärryllä."" (133)

Miittilöytö.
Kyllä kai se niin on, että jos lähtee bc-miittiin viemisten kanssa, niin takaisin on tultava useamman lukemisen kanssa. Näin mulle ainakin kävi - taas kerran.
No, Janet Evanovich on jollain lailla tuttu, mutta tätä en ole lukenut - vielä.
Kiitos kirjasta Taavina!