Työkaverini teki kotiinsa tilaa vauvalle ja toi kassillisen kirjoja kierrätettäväksi.

Samassa pokkariniteessä ovat romaanit Kuninkaan Anna ja Kökarin Anna. Upeita romaaneja molemmat. Ne kertovat Kökarissa syntyneen Anna Peterssonin elämäntarinan Kuninkaan torpasta 1910-luvulta Vaasan, Paraisten ja Itä-Uudenmaan kautta takaisin Kökariin ja 1980-luvulle.

Kuninkaan Anna on kasvanut ankean ja ahdistuneen leskiäidin ja kahden nuoremman sisaruksen kanssa pienessä torpassa, kylän pienimmässä ja köyhimmässä. Annan isä, Kuningas, oli karismaattinen mies, jota ihailivat vaimon ja tyttären lisäksi myös kyläläiset. Hän ihaili vanhinta tytärtään ja Anna tunsi olevansa rakastettu. Kuninkaan tapaturmaisen kuoleman jälkeen Anna menetti elämästään rakkauden ja perheen status kylässä laski. Vuosia perhe sinnitteli äidin ja Annan avulla. Kun Anna oli kahdenkymmenen, Kökariin tuli tukholmalainen taidemaalari etsimään eksoottista, aitoa maalattavaa. Niiden lisäksi hän löysi Annan.

Rohkea ja ensi kertaa rakastunut Anna seurasi miestä Tukholmaan, ja kaikki sujuikin hyvin jonkin aikaa. Lukija saa yksityiskohtaisesti seurata kokemattoman Annan ja vanhemman, kokeneen rakastajan rakastelua. Se olisi ollut puuduttavaa, ellei samalla olisi voinut seurata etenkin miehen ajatuksia ja tunteita. Lopulta mies kyllästyy uuteen leluunsa ja palaa vanhan, rakkauteen kanssaan samalla tavalla suhtautuvan, rakastajattarensa luo. Anna luovuttaa ja palaa kotiin. Paluu vihkimättömänä kotiin on Kökarissa 1930-luvulla häpeä.

Kökarin Annassa Anna pakenee häpeää ja kylän ahdasmielisyyttä Vaasaan opettajaseminaariin ja sen jälkeen opettajaksi Paraisille. Siellä hän tapaa uuden miehen. Vanha kaava toistuu, vain oppilaan rooli vaihtuu opettajan rooliksi. Taas Anna pakenee, tällä kertaa Itä-Uudellemaalle. Kökarin Annassa esiintyy kypsä ja vanheneva nainen. Anna tyytyy yksinäisyyteen ja rakkaudettomaan elämäänsä.

Olen saanut etnologin koulutuksen, ja minua jotenkin riipaisi, miten etnologi(a) tässä romaanissa käsittelee elämää. Miten suppeaa, katse ylhäältä alas. Lukija on lukenut Annan tunteista ja ajatuksista, pettymyksistä ja surusta, jotka ovat muokannet hänet. Toisaalta toki silakanpyynti, kalamajat ja perinne ovat muokanneet häntä. Kökarin Anna käsittelee niidenkin muuttumista rauhallisesti ja riipaisevasti.

Kuninkaan Anna oli jännittävä ja voimakas romaani, Kökarin Anna rauhallisempi, se eteni vakaammin ja ainakin minulle ilman yllätyksiä. Annan kehitys tuntui tekstissä. Ensimmäisen romaanin upea, kesyttämätön luonto ja hengenvaaralliset suorituskyvyn rajat ylittävät kalastusmatkat merellä vaihtuvat mantereen kylien ja kansakoulujen kulttuurimaisemiin ja säännölliseen, tasaiseen elämään. Kun elämä on Annalle jännittävää ja tunteet ovat voimakkaita, sitä on myös teksti. Kun elämä laantuu, kun rakkauden tilalle tulee vain velvollisuus ja sen täyttämisen tuoma tyytyväisyys, tekstikin laantuu.

Matkalla toukokuulle joulukuun kirja-arvonnan voittona. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ihasteltavan nopeastihan tämäkin saapui, tammikuuta edellään edelleen. Eikä ole lukeminen päässyt hyllystä loppumaan.
Kiitos toivelistakirjasta!

Taistelu elämästä ja kuolemasta myrskyn keskellä, ruumis jatkaa vaikka mieli jo antaa periksi, rannalla Staffan sydän kurkussa peläten. Miten siitä rakastuneesta Staffanista tuleekin sitten sellainen suoranainen sika, joka häpeää Annan maalaisuutta ja pakottaa käyttämään pessaaria, vaikka Anna haluaisi lapsen ja naimisiin.
Koko ikänsä Anna kantaa muistoa tuosta rakkaudesta sydämessään.
Luokkaerot vaikuttavat vahvasti toisessakin rakkaussuhteessa ja Anna joutuu taas pettymään. Jotenkin monessa asiassa Anna joutuu tai suostuu kärsimään epäoikeudenmukaisuutta ja jotenkin hän kuitenkin tuntuu selviytyvän voittajana eikä muutu katkeraksi vanhukseksi.
Tädin suhde siskon tyttöön Klaraan muodostuu läheiseksi, yhdessä he kuvittelevat pronssikautisia ihmisiä katsellessaan Kökaria ja Annan pelottomuus tekee vaikutuksen Klaraan.

Kivaa, kun tämä kirja oikein haetaan kotoa! No, haku tapahtuu mansikkapussin toimituksen sivutuotteena. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, luetko järkäleen kokonaan, kun tiedän, ettet pelkää jättää kirjaa kesken ja mun piti ainakin lepuuttaa kirjaa Tukholma-kohdassa jossain vaiheessa.
Kirjaisaa ja kivaa kesää!

Kiitos kirjasta ja mukavasta pikatapaamisesta. Olen jonkin kirjan Lundbergilta lukenut, mutten tätä. Hitaanlaisesti se lukemani kirja eteni, mutta tykkäsin kuitenkin. Siksipä tätä hyllystäsi toivoin.

Olen lukenut Lundbergilta aiemmin teoksen Leo, josta muistan tykänneeni. Tämä ei jostain syystä herättänyt alun jälkeen niin suurta mielenkiintoa, että olisin jatkanut pidemmälle. Syynä ei varmastikaan ole se, että kirja olisi huono, vaan se, että ajankohta oli nyt vain väärä tälle kirjalle. Päätin siis ottaa kirjan huomenna miittiin ja kysyä, mahtuisiko se kuriirin kassiin, sillä tämä on Turun suunnalla parilla toivelistalla. Lukemisen iloa toivekirjan parissa ja kiitos kuriirille!

Sain Annan mukaani tämän päivän brunssimiitistä, kiitos Saka74!

Kuninkaan Anna oli täynnä tapahtumia ja jännitystäkin, se vei mukanaan niin etten olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Muistan että olin Ingens Annan (eli suomennettuna Kökarin Annan) lisännyt toivelistalleni Paraisilla asuessani, koska olin kuullut kirjan tapahtumien sijoittuvan sinne. Valitettavasti vaan suomennoksessa liikuttiin Paraisissa ja mentiin Airistoon, ja tämä ärsytti minua niin että sisältö taisi jäädä vähemmälle huomiolle :) (Keskipaikkeilla käytiin kyllä pariin otteisiin Paraisilla, mutta sitten taas oltiin Paraisissa...) Loppu olikin sitten niin hidastempoista, että alkoi jo tuntua pakkopullalta.

Eli siis Kuninkaan Anna oli loistava kirja, Kökarin Anna mielestäni vähemmän kiinnostava.

Seuraavaksi Tmarjulle.

Kiitos kirjasta Piiku.
Ulla-Lena Lundberg on kiinnostanut sen jälkeen, kun aikanaan luin Finlandia-palkitun (toivottavasti nyt muistan oikein) Jää -kirjan.
Tämä Kuninkaan Anna voisi olla toivelistallanikin....