Englanninkielinen alkuteos Etta and Otto and Russell and James (2015). Suomentanut Sari Karhulahti. Helsinki : Gummerus 2015. Sidottu, 335 sivua.

Takakansi:
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta,
joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi,
jätin auton sinulle. Voin kävellä.
Yritän muistaa tulla takaisin.
Pienessä kanadalaisessa preeriakylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, 82-vuotias, herää varhain eräänä aamuna, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle. Otto löytää keittiöstä vaimonsa jättämän lapun ja ymmärtää, tavallaan.
Etan vaelluksen lomassa tarina aaltoilee nykyisyydestä nälän, sodan ja toivon täyteiseen menneeseen. Muistamisesta unohtamiseen, ja takaisin. Etta ja Otto ja Russell ja James on hassu ja haikea romaani, jonka poikkeukselliset henkilöhahmot jäävät elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa. Se on myös muistutus siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä viimeiselle suurelle seikkailulle.
EMMA HOOPER on muusikko ja kirjailija, jonka monipuoliseen tuotantoon kuuluu niin novelleja, akateemisia artikkeleita kuin kummia, liikuttavia lauluja dinosauruksista. Emma on musiikin yliopistonlehtori Bath Spa Universityssä. Hän asuu Britanniassa mutta matkustaa kotimaahansa Kanadaan hiihtämään niin usein kuin vain voi. Etta ja Otto ja Russell ja James on hänen ylistetty esikoisromaaninsa.

Emma Hooper Gummeruksen sivuilla
Emma Hooper, Official Publisher Page at Simon & Schuster
Emma Hooper, Homepage
Etta ja Otto ja Russell ja James Gummeruksen sivuilla

---

On perin harvinaista, että minä hankin ja vieläpä rekisteröin uunituoreen kirjan. Totta kai moisiin toimintoihin on syy. Syypää on Hambo, jonka ystävyys taitaa käydä minulle vielä kalliiksi. ;-)
Istuimme Pella's Cafessa, kun Hambo kysyi olinko lukenut kirja-arviot päivän lehdestä. Toisessa niistä oli käsitelty nuoren kanadalaiskirjailijan esikoinen, jonka aihe tuntui kovin kiehtovalta. Enpä ollut, mutta kotona tartuin lehteen. Arvostelut — niitä oli kaksi — luettuani tartuin puhelimeen, siirryin kirjaston sivuille ja varasin kolme kirjaa: Emme Hooperin romaanin Etta ja Otto ja Russell ja James, Rachel Joycen viime vuonna ilmestyneen Harold Fryn odottamattoman toivioretken, joka oli tullut arvostelijan mieleen Hooperin kirjasta, ja toisen samassa lehdessä arvioidun romaanin eli Helen Garnerin Vierashuoneen. Uutuuskirjoissa oli sen verran jonoa, että tiesin joutuvani odottamaan niitä pitkään ja pahimmassa tapauksessa saavani lopulta samanaikaisesti kaksi kirjaa, joissa kummassakin olisi lukuaikaa vaivaiset kaksi viikkoa.
Seuraavana päivänä kävin Gummeruksen sivuilla ja totesin kustantajan palvelevan lukuhalukkaita kiitettävällä tavalla tarjoamalla linkkejä nettikauppoihin. Hintojen vertailu oli helppoa, ja niinpä tilasin Hooperin kirjan kohtuuhintaan. Pari päivää myöhemmin löysin vielä Garnerin kirjan nettidivarista. Notta tattista vaan, Hambo... Eikä, kun ihan oikeasti: kiitos vinkistä.
Harold Fryn olen jo lukenut ja siitä pitänyt — tuntui reilulta aloittaa aiemmin ilmestyneestä kirjasta, jos kerran nämä kaksi romaania muistuttavat toisiaan. Nyt on Etan ja Oton vuoro. Sitten kirja menee lainaksi Hambolle ja hänen jälkeensä lukutuolille, sitten mietin sen tulevaisuutta uudemman kerran. Toistaiseksi kirja kuuluu pysyväiskokoelmiini.

Kuvittelen että...
...englantilaisella luova kirjoittamisen kurssilla on opettaja, joka ei koe tarpeelliseksi kehitellä uusia tehtäviä kurssilaisilleen. Mitäpä kerran keksittyjä ja hyviksi havaittuja muuttelemaan, kun ainakin osa kurssilaisista kumminkin on uusia. Yksi hänen tehtävänannoistaan on suurin piirtein tällainen: Kirjoita vaelluskertomus, jossa on ainakin
• keskeisinä henkilöinä seniorikansalaisia
• eletyn elämän muistelua
• lapsuuden tai nuoruuden trauma tms.
• pitkä parisuhde
• ystävyyssuhde
• parantumaton sairaus tai vastaava
• jokseenkin suunnittelematon tai kehnosti suunniteltu ultrapitkä kävelyretki
• yksi tai useampi käytännönläheinen niksi, neuvo tai ohje
• ihmissuhdepohdintaa
• vähintään yksi toimittaja ja
• vähintään yksi eläin.
Kurssille osallistuu Rachel Joyce jonka harjoitus onnistuu niin hyvin, että hän laajentaa sen romaaniksi. The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry ilmestyy vuonna 2012, ja WSOY julkaisee sen suomeksi nimellä Harold Fryn odottamaton toivioretki v. 2014. Jonain toisena vuonna kurssilaisena on Englannissa asuva kanadalainen Emma Hooper. Hänenkin kotitehtävänsä herättää niin suurta innostusta, että Emma ryhtyy työstämään siitä romaania. Kustantajat ovat varmoja sen menestyksestä, ja käännösoikeuksia myydään vikkelästi. Niinpä Etta ja Otto ja Russell ja James ilmestyy samana vuonna alkukielisen teoksen Etta and Otto and Russell and James kanssa.
Kuvitelmaa se toki vain on, mutta jonkinlainen selitysyritys on minusta tarpeen. Kahden samassa maassa ja ajallisesti kohtuullisen lähekkäin ilmestyneen romaanin yhtäläisyydet ovat muutoin hämmentäviä, onhan niitä niin paljon. Julkaisuprossessin pituus — kustannussopimuksen teosta ja käsikirjoituksen julkaisuohjelmaan hyväksymisestä itse kirjan ilmestymiseen kuluu melkoinen tovi — osaltaan selittää miksi myös Hooperin kirja julkaistiin, vaikka se erinäisiltä osiltaan muistuttaakin kovin paljon Joycen romaania. Jos Harold Fry olisi ilmestynyt vaikkapa vain vuoden verran aikaisemmin, Etta ja Otto olisi hyvinkin saattanut jäädä käsikirjoituksen asteelle.
Kirjojen samankaltaisuus on hämmentävää vaan ei häiritsevää. Kummassakin kertomuksessa on omat ominaispiirteensä, kumpikin on hyvin kirjoitettu, ja kummallakin kirjailijalla on oikeasti jotain sanottavaa. Minä pidin kummastakin.
Etassa ja Otossa minua viehättivät mm. kanadalainen maisema, suorastaan suloiset nimihenkilöt ja koko kertomuksessa henkivä lämmin tunnelma. Hooper oli ujuttanut omaan kertomukseensa jopa maagista realismia, mutta fantasiavivahteet voidaan lukea osaksi Etan elämäntilannetta. Monipuolinen ja miellyttävä romaani siis, kaikin puolin suositeltava. Vielä yksi elämää sulostuttava yhtäläisyys Joycen ja Hooperin romaaneissa: kumpaakin kirjaa voi pitää myös rakkauden ylistyksenä.

***
Saattaa olla, etten jaksa miittailla huomenna. Kahvilla ajattelin siellä kuitenkin käväistä, jotta voin antaa Etan ja Oton Hambolle lainaksi — ja ehkä myös esitellä Harold Fryn ennen kuin palautan sen kirjastoon. Hambolta Etta kumppaneineen siirtynee lukutuolin luettavaksi ja palautuu sitten joskus takaisin kotihyllyyni.

Lainaksi Hambolle. Lukuiloa!

Ah mikä ihana päivä. Salaa toivoin, että Tarna lukisi Etan tarinan nopeasti ja näin kävikin.
Nyt Etta kumppaneineen minulla. Tekisi mieli tarttua tähän heti tänään, kansikin on jo niin houkutteleva, mutta luen Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet kuitenkin ensin loppuun. Kiitos Tarna :)

Olen utelias lukemaan esikoiskirjoja. Näiden kirjojen viehätys on niiden raikkaus ja uuden kirjailijan tuntematon tyyli.

Tarna antoi käteeni sekä Rachel Joycen Harold Fryn odottomaton toivioretki-kirjan että tämän Emma Hooperin esikoisteoksen. Molemmissa kirjoissa on todellakin paljon samaa, kuten Tarna jo journalissaan toteaa. Molempien kirjojen teemana on ikäihmisen pitkä vaellusmatka. Pitkät vaellukset ovat tämän hetken ilmiö. Santioago de Compostelan vaellukset ovat tulleet tämän päivän ihmisille tutuiksi. Monet ovat itse vaeltaneet joko osan tuosta ranskalaisesta reitistä tai sitten sen kokonaan. Monet ainakin tuntevat jonkun tuttavapiiristään, joka on tuon vaelluksen tehnyt. Myös näistä vaelluksista on kirjoitettu useita kirjoja. Mahtaako tästä muoti-ilmiöstä juontaa juurensa näiden kahden vaelluskirjan teemalle?

Luin ensin Harold Fryn odottamaton toivioretki-kirjan. Siinä kuusikymppinen Harold hetken päähänpistosta lähtee kävelemään kuolinvuoteellaan olevan ystävänsä luokse.

Emma Hooperin esikoiskirjassa 82-vuotias muistisairas Etta lähtee vaeltamaan yli 3000 kilometriä katsomaan merta. Taskussaan Etalla on paperi, jossa lukee hänen nimensä ja omaistensa nimet. Tätä paperia Etta tarvitsee useita kertoja. Matkaseuranaan Etalla on kesy kojootti, James. Näiden kahden välille muodostuu luottamuksellinen ystävyys eikä Etta varmaankaan koe itseään yksinäiseksi kun hänellä on seuranaan James.

Sekä Harold Frynistä että Etasta kirjoitetaan paikallisissa lehdissä. Heitä valokuvataan ja heidän taivaltaan seurataan. Etan vaellusta seuraavat kotona sekä aviomies Otto että naapuri Russell. Molemmilla miehillä on merkityksensä Etan elämässä.

Tässä kirjassa annetaan ääni myös Etan, Oton ja Russellin menneisyydelle. Menneisyyden tapahtumilla on sijansa kaikkien kolmen henkilön tarinassa.

Etan vaellus on rauhallista ja hänen päämääränsä on selkeä. Etta ei murehdi yösijan löytymisestä eikä rahavarojen riittämättömyydestä. Hän nukkuu yönsä taivasalla.
Ruokaakin löytyy aina lopulta ja jos ei muuten, niin James hankkii sitä hänelle.

Otto ikävöi vaimoaan ja ikävissään löytää taiteen. Hän tekee paperimassasta suurikokoisia eläimiä kotipihalleen. Russell tekee oman ratkaisunsa.

Kiitos Tarna tästä lukuelämyksestä. Viehättävä kirja tämä oli :)

Vaelluskirja siirtyy seuraavaksi lukutuolille nautittavaksi, mukavia lukuhetkiä!

Siirtyi illan BC-tapaamisessa Hambolta minulle. Palauttelen luettuani Tarnalle takaisin, kiitos lainasta jo ennakkoon!

Tartuin kirjaan hieman epäluuloisena, sillä omassa elinpiirissäni yli kahdeksankymppiset musitisairaat ja nivelrikkoiset läheiseni eivät taatusti vaella enää kauaskaan - paitsi muistoissaan! Lukiessa epäluulot sitten jäivät taakse, kirja oli kaunis ja runollinen, ja sillä oli minuun jotenkin rauhoittava vaikutus. Jo kirjan rakenne toi jonkinlaista rauhaa ja stressittömyyttä, kaikkia sivuja ei ollut ahdettu täyteen, ehti ajatella ja hengittää. Pidin lukemastani.
Hienoa, että seuraatte lehtien kirja-arvioita, Tarna ja Hambo - ilman teitä tämä hieno lukukokemus olisi mennyt ohi.
Palautan Tarnalle jossain tulevassa miitissä.

Palautuu illan Pirkkala-miitissä Tarnalle kera kiitosten!

KTMC 2015 # 41

Tämän toivekirjan sain Pirkkala-miitistä. Kiitos Tarna.

Tarina vei mukanaan niin ettei kirjaa olisi malttanut käsistään laskea ennen loppua. Suosittelen, aivan ihana kertomus. Palautan seuraavassa miitissä Tarnalle.

Marinara-miitissä jo tiedettiin, että pidän tästä kirjasta. En epäile yhtään ja ehkäpä lukiessa opin tuon nimirimssunkin. Kirjailija on ihan uusi tuttavuus, mutta Hambon merkinnästä tajusin esikoiskirjaksi. Mielenkiintoista. Otan lukuun, niin Tarna saa kirjansa takaisin jatkosuunnitelmia varten. Kiitokset!

2.7.2015
Kirja on kiehtova jo lähtökohdiltaan. Pidin kirjan rakenteesta ja kirjailijan kerrontatavasta. Rauhallista ja selkeää, vaikka kirjassa siirrytään aikatasosta ja henkilöstä toiseen ja yhtenä kerrontatapana käytetään kirjeitä. Kirjassa on tosiaan jopa maagista realismia ja unenomaisia kohtia, mutta ne voi lukea varmasti monin tavoin. Tuolla edeltävissä merkinnöissä on taidettu käyttää sanaa herttainen ja se kuvaa mielestäni hyvin tätä tarinaa. Kirjan nimirimssuun olisi melkein voinut lisätä vielä Kaurankin.

Kiitokset kirjasta ja suositteluista, Tarna ja kumppanit!

Kiitos, erpax. Minäkin toivon, että saat kirjattua mietteitäsi journaaliin.
8.8.15: Kiitos, erpax!
Muistiin itselle:
2015 Amazon.ca First Novel Award finalist

Lisäys 26.10.15: kirja oli tarjolla tämän syksyn Palkintokaapissa (VPK IV) ja on nyt varattu Hambolle.

Ole hyvä, Hambo!

Nappasin tämän ihanan kirjan vuoden 2015 Palkintokaapista.
Ja mikä ihana kirjanmerkki kirjan sisällä olikaan - tuhannet kiitokset Tarna :)
Ja kiitos eilisestä kahvitteluhetkestä.

Kirja oli luettavana Maansalilla ja palautui nyt takaisin minulle.

Luettavaksi Smabbelle.