Takakannesta:

"Ari Nummela kerää työkseen ovelta ovelle ihmisten mielipiteitä. Hänen pian entinen vaimonsa Kaisa muodostaa mielipiteitä Arkadianmäellä. Heidän elämänsä kohtaavat vain yhteisen kodin parkkipaikalla, kun lapset odottavat ikkunan takana vanhempien vahdinvaihtoa.

Gallup on kertomus eräästä avioliitosta ja -erosta median katseen alla. Kun vaalivuosi kääntyy jälleen kerran kevääseen, Kaisa ja Ari Nummelan perhe-elämästä esitetään tuhansia mielipiteitä ja jokunen tosiseikka vain pienen tv-studiossa karanneen lipsahduksen vuoksi. Mutta katosiko heiltä yksityisyys jo ennen kuin ensimmäinen toimittaja astui heidän kotiinsa, ennen kuin lapset olivat edes päätyneet laajalevikkisen päivälehden kuvitukseksi?

Pauliina Vanhatalon Gallup on otteessaan pitävä aikalaisromaani, joka ei tarjoile mielipiteitä vaan kuvaa ihmisiä kunnianhimon, velvollisuudentunnon ja itsensä toteuttamisen ristiaallokossa osuvasti ja herkkäpiirteisesti."

Tammi, 2009, kovakant., 218s.

Olen pitänyt Vanhatalon uudemmasta tuotannosta, mutta ei tämäkään jo vuonna 2009 julkaistu kirja hassumpi ollut. Hyvin todellisen tuntuinen kuva avioliitosta ja sen päättymisestä, perheasetelmasta, jossa nainen tekee näyttävää poliittista uraa ja akateemisen koulutuksen saanut puoliso haahuilee työttömyyden syrjässä. Pohdinnat vanhemmuuden ja kansanedustajan uran yhdistämisestä ovat aika ajankohtaisia, kun maamme poliittisessa johdossa on useampia pienten lasten äitejä.

Lii5an Kouluhaasteessa tämä sopii täydellisesti oppiaineeseen yhteiskuntaoppi, sillä päähenkilö Kaisa osallistuu sekä kunnallis- että eduskuntavaaleihin ja toisen päähenkilön, Arin, vanhemmat ovat kunnallisvaaliehdokkaina myös.

Toukokuulle Toivelistahipan kirjana postin kautta. Ihanaa syksyaikaa!

Kiitos tästä yllätyksestä! On kyllä ollut upeita syksypäiviä, niin kauniit ruskan värit, lämmintä ja aurinkoista. Hyvää syksyä sinullekin!

Uppouduin tähän kirjaan mielelläni. Arin näkökulma oli päällimmäisenä ja hänen silmiensä kautta katseltiin sitten Kaisan poliittista uraa ja äitiyttä. Välillä kuvailtiin suhteen tai sen uran alkuvaiheita, välillä elettiin eron harkinta-aikaa. Kaisa ja Ari haluavat antaa lasten asua vanhassa tutussa kodissa ja asuvat itse heidän kanssaan vuorotellen. Tälle oli jokin termikin.
Ari tekee avioeron aikaan gallup-haastatteluja ovelta ovelle kiertäen. Tuskin näitä enää näin tehdään? Voin olla väärässäkin. Tästä syntyy mielestäni hyvä asetelma suhteessa Kaisan työhön politiikassa.
Kirjan kirjoittamisen aikaan Arin valitsema koti-isyys oli ehkä harvinaisempaa? Kohtaus, jossa Ari hakeutuu entiseen työpaikkaansa työvoimatoimistoon etsimään uutta uraa oli jotenkin mieleenpainuva.
Mielestäni oli kiinnostava ratkaisu, että Ari oli jo lapsesta asti elänyt perheessä, jossa oltiin mukana politiikassa. Vasemmistolaisperheessä kasvanut Ari rakastuu kokoomuslaiseen Kaisaan.
Lopussa kuvattu kohu tuntui kyllä todella julmalta, jotenkin tuntuu, että tällaista ei enää tapahtuisi, mutta voin olla väärässä. Taas. Kirja on julkaistu 2009, onhan siitä jo aikaa.
Arin ja Kaisan avioliiton ja avioeron ja vanhemmuuden kuvioista Vanhatalo kirjoitti minusta uskottavasti.

Otin kirjan miittiin ja tarjosin Tyrnimarjalle luettavaksi.
Hyviä lukuhetkiä ja kiitos kivasta miitistä!

Nappasin miitistä mukaani. Olen tykännyt Vanhatalon kirjoista.

Aika tavanomaista avioliitto- ja perhekuvausta, todentuntuista toki, mutta myös pitkästyttävää. Aikahyppely aiheutti myös ajoittain sekaannusta, piti tarkistaa kuvattiinko avioliiton vai avioeron aikaa.
Vanhatalo on kyllä kehittynyt vuosien varrella huimasti, tämä kirja ei ole hänen parasta antiaan.
***************
Vapautettu 5.4.23 Rikhardinkadun kirjaston kierrätyshyllyyn