Alkuteos Belles on Their Toes (1950). Suomentanut Helvi Vasara. Porvoo: WSOY 1951. Sidottu, 326 sivua.

Vaihtohyllylöytö. Kauniisti marmoroidut kannet houkuttavat minua usein poimimaan kirjan käteeni, ja kun tajusin piteleväni lapsuuteni (joskaan en enää aikuisikäni) suosikin, Tusinoittain halvemmalla -teoksen jatko-osaa, nappasin kirjan oitis mukaani. Enhän muistanut tätä kirjaa koskaan ennen lukeneenikaan.

ESIPUHE
Äiti on Lillian Moller Gilbreth ja isä on Frank Bunker Gilbreth. Heidän perustamansa neu­von­an­to­liikkeen erikoisalana olivat ky­sy­myk­set, jotka koskivat ajan säästöä ja työn­te­ki­jöi­den tehtävien helpottamista. He panivat alul­le liiketutkimuksen ja olivat ensimmäisiä tie­teel­lisen työnjohdon alalla.
Isä kuoli 1924 ja jätti äidin huolehtimaan yh­des­tä­toista lapsesta, joista vanhin oli kah­dek­san­tois­ta vuotias. Hän jätti myös jälkeensä pal­jon ihania muistoja ja perhe-elämän »työ­te­ho»­järjestelmän, jonka mukaisesti lapset aut­toi­vat äitiä hoitamaan taloutta. Ilman tuota jär­jes­telmää, ilman isän luomaa joukkohenkeä, äi­din työ olisi saattanut käydä hänelle yli­voi­mai­seksi.
Mut­ta äiti se sai järjestelmän toimimaan. Äi­dis­tä tuli perheen elättäjä, hän täytti mo­lem­pi­en vanhempien paikan, ohjasi lapset yk­si­tel­len ja yksilöllisesti nuoruuden kasvukipujen lä­pi ja piti perheen koossa. Vapaa-aikoinaan — niin sanoakseni — hänestä tuli maailman en­sim­mäis­ten joukkoon laskettava työnjohdon asi­antuntija.
Tämä kirja kertoo Gilbrethin perheestä isän kuo­leman jälkeen. Se on etupäässä kertomus äi­distä.

***
Sattui sitten sellainen ihme, että jatko-osa miellytti minua ykkösosaa enemmän. Ja tässä kohdassa on varmaan aiheellista huomauttaa, että Äidin tusinaa voi mainiosti lukea, vaikkei olisikaan tutustunut isä-Gilbrethistä kertovaan kirjaan.
Miksi minä sitten pidin nimenomaan tästä kirjasta? No, ensinnäkin tämä tosiaan taisi olla ensitutustumiseni kirjaan, joten aika ei ollut päässyt kultaamaan lukumuistoja, enkä minä sitten pettynyt niihin. Toiseksi isä-Gilbreth oli tässä kirjassa vain muisto. Ihailtu ja rakastettu sellainen toki, mutta hän ei päässyt enää dominoimaan tekstiä. Kolmanneksi minua ykkösosassa ärsyttäneet kasvatus- tai oikeastaan työhöntutustuttamismetodit olivat jo niin rutiinia, ettei niistä tarvinnut jauhaa. Neljänneksi ilahduin huomatessani, ettei äiti-Gilbreth tosiaankaan ollut kasvatuskysymyksissä aina ollut miehensä kannalla. Viidenneksi minua ilahdutti äiti-Gilbrethin luja luottamus lastensa kykyihin. Isän kuoltua teollisuuslaitoksen lailla johdettu perhe toimiikin kuin tämän päivän työtiimi; jokaisella on oma vastuualueensa, eivätkä muut puutu sen hoitamiseen. Etenkin kirjan alussa 15-vuotias Martha pääsee vihdoin näyttämään kyntensä ja osoittautuu sellaiseksi talousneroksi, että äiti luovuttaa koko perheen raha-asiat hänen hoitoonsa. Ja vihdoin kuudenneksi pidin siitä, että äiti pitää nimikkokirjassaan huomattavasti matalampaa profiilia kuin isä omassaan. Esipuheen viimeinen lause, jonka mukaan kirja on etupäässä kertomus äi­distä, on hieman harhaanjohtava. Ainakin minun luennassani suurimman roolin ottivat nyt perheen vanhimmat lapset: Anne, Ernestine, Martha ja Frank. Kirjan lopussa pinnalle ponnahtavat puolestaan nuorimmat. Etenkin toiseksi viimeisessä luvussa — jossa veljet opettavat perheen kuopukselle, Janelle, miten tullaan suosituksi tytöksi ja siis miellytetään poikia — Äidin tusinan amerikkalaisuus nousee melkoisiin korkeuksiin. Mutta eipä tuo lukutahtia haitannut, kirjahan kuitenkin on amerikkalainen.

Lillian Moller Gilbreth at Wikipedia

Frank Bunker Gilbreth, Jr. at Wikipedia
Belles on Their Toes at Wikipedia

Tunaillessani tulin ajatelleeksi, että Gilbrethin perheestä kertovien kirjojen suomennoksilla on osuvammat nimet kuin kukaan on niiden julkaisuhetkellä ehkä tajunnutkaan. Isä-Gilbrethin tähdittämä (että minä inhoan sitä sanaa! silti käytän, kun se sopii tähän niin hyvin) kirja on nimeltään Tusinoittain halvemmalla, kun äidistä kerrotaan kirjassa Äidin tusina. Ja sellaistahan tämä maailman meno on: Yhdestätoista kun puhutaan, miehelle ei riitä edes täysi tusina, hänelle sitä pitää olla tusinoittain. Sukupuolella on merkitystä. Onko jollekulle muka yllätys, että parhaimmillaankin naisen tusina on yksitoista.

Siis tunasin. Teemana on se naisen tusina eli yksitoista, ja halusin ehdottomasti jättää mahdollisimman paljon alkuperäistä marmorointia näkyviin.

Takakansitekstin silti laadin:
Äidin tusina jatkaa siitä, mihin Gilbrethin sisarusten muistelmien ensimmäinen osa, Tusinoittain halvemmalla, päättyi. Eletään vuotta 1924 ja isä, Frank B. Gilbreth, on äskettäin kuollut. Hänen kuolemansa jälkeen pidetyssä perheneuvottelussa on päätetty, että perhe pysyy koossa, vaikkei se taloudellisesti tulekaan olemaan helppoa.
Äidin tusinaan kuuluu 11 elossa olevaa ja vielä kotona asuvaa lasta, joista vanhin on 18-vuotias ja nuorin vielä alle kahden. Lisäksi perheeseen kuuluu taloudenhoidossa apuna toimiva Tom sekä jokunen lemmikkieläin. Äidin on elätettävä pesueensa. Selviytyäkseen siitä hänen on todistettava maailmalle, että hän kykenee jatkamaan miehensä yritystä ja toimimaan naisena perinteisesti hyvin miehisellä alalla.
Miten siitä kaikesta selviydytään, siitä kertoo tämä kirja. Äidin tusina on Tusinoittain halvemmalla -teoksen itsenäinen jatko-osa eikä vaadi aiempia tietoja Gilbrethien perhe-elämästä.

***
Takakanteen mahtuu kaksi virhettäkin. Ensimmäisen huomasin tunatessani, mutta korjaaminen olisi siirtänyt valmistumista ainakin parilla päivällä, toisen vasta jälkikäteen. Vaan haitanneko tuo?
Ylinnä kuva etukannesta nykykunnossaan, ykkösmerkinnässä tunattu kirja avattuna ja tässä takakansi sellaisena kuin se on nyt.

***
Lisäys 13.5.14: Oikulle varattu.

Vihdoinkin matkalla! Kiitokset heppauksesta, Oikku, ja hyviä lukuhetkiä.

Kirja oli kulkeutunut postilaatikkoon työmatkani aikana. Olipa mukava yllätys kotiin palatessa. Kiitos, Tarna!

Minäkin olen lukenut Tusinoittain halvemmalla, joskus lähes 40 vuotta sitten... Paljon kaikenlaista siitä kyllä palasi mieleen tätä lukiessa. Aika hurjaan tilanteeseen Lillian-äiti jäi lasten ja huushollin kanssa, mutta melkoinen "menestystarina" koko perhe lopulta oli. Piti ihan vähän googletellakin näitä Gilbrethin perheen jäseniä kirjan luettuani.

Kivasti tunatut kannet!

Kirja tarjolla tänään Kuopion BC-tapaamisessa Coffee Housessa.