281 sivua. Kovakantinen. Gummerus 2013.

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

"Taivaslauluruokkii ja ravitsee, sekä sisällöllään että kielellään."
- Aamulehti

"Taivaslaulu on kaunein, koskettavin ja tuorein rakkaustarina,
jonka olen vuosiin lukenut." - Kotivinkki
************************************************************************************

Kirja osallistuu Sekaisin Syksystä 2013 rinkihaaste 2:een (toinen kattaus), jossa on mukana:

Nadaduu: Malin Kivelä: Muualla
Nadaduu: Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Sumako: Ali Smith: Oli kerran kello nolla
Sumako: Vikas Swarup: Nuoren naisen koetukset
Vinya: Maija Muinonen: Mustat paperit
Vinya: Päivi Storgård: Keinulaudalla
Mergylien: Anne B. Ragde - Aion tehdä sinut onnelliseksi
Mergylien: Sarianna Vaara - Huomenkellotyttö

Lukuaikaa 1 kk/kirja.
- - - - - -

EDIT: tammikuu 2014
Kirja lähtee kohtapuolin uudelle kierrokselle, ilmoittaudu mukaan rinkiin.
(uusi rinki aloitti kierroksen 14/2 -14.)

Osallistujia järjestän paikkakunnittain, niin voi säästää mahd. postikuluissa.
Lukuaikaa olisi kuukausi, mutta tietysti kiva juttu, jos kirja kiertää nopeammin.
Laitan lopullisen järjestyksen kunhan saadaan kirja liikkeelle.
TARKISTA oma paikkasi listalla, ja pyydä seuraavana olevalta osoitetiedot viimeistään,
kun olet saanut kirjan itsellesi.

1) Ruttu, Kangasala
2) Kipsu, Tampere
3) Flower78, Kerava
4) Tmarju, Rovaniemi
5) Thalasse, Turku
6) Oikku, Kuopio
7) Vinha_E, Kankaanpää
... palautuu minulle <---- kirja täällä

Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Tykkäsin kirjoittajan tyylistä käsitellä tällaista aihetta. Rohkea kirja, joka aukaisee kurkistusaukon lestadiolaisperheen arkeen. Arki vaikuttaa todella rankalta ja hymy kätkee taakseen paljon, kaikenlaista.

Matkustaa ringissä seuraavalle luettavaksi :)

Saapui eilen. Seuraavana lukulistalla.

Tutkimusten mukaan uskovaiset ovat tyhmempiä kuin muut, mistä voi päätellä, että vanhoillislestadiolaiset ovat supertyhmiä. Eipä mikään ihme, että haluavat pitää asiansa piilossa muulta maailmalta. Ovat sitä paitsi samanlaisia tekopyhiä paskoja, kuten muutkin uskovaiset, kuten olemme jälleen lehdistä saaneet lukea (esim. lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset):
"Suomesta tiedossa on yli 140 hyväksikäyttäjää, joista 27 on liikkeen vallankäyttäjiä. Määrät ovat aiempaa tietoa suurempia." Helsingin sanomat 25.10.2013

Koska kirjailija itse on lestadiolainen, niin hän tietänee, mistä kirjoittaa.

Onneksi todellisessa maailmassa on lessunaisia (lessu-sanan opin kirjasta), jotka muutaman kakaran synnytettyään käyttävät ehkäisyä miehiltään salaa. Tietysti, jos he olisivat todella älykkäitä, he eivät olisi ensinkään naineet ko. miehiä ja vääntäneet yhtäkään näiden kakaraa.

Kirjassa on liikaa kielikuvia. Välillä oli pakko hyppiä sekä kielikuvien että jumalasonnan yli. Tietysti sonta kuuluu aiheeseen, mutta sitä ei vaan jaksa selvinpäin lukea. (Eikä kyllä alkoholin vaikutuksen alaisenakaan.) Miksi ihmeessä tarina piti kertoa kielikuvin uusiksi epilogissa?!

JÄTTIPLUSSA Aleksin päätöksestä.

Ringin seuraavalle. Lukuiloa!

1.11.2013:

Kirja täällä, kiitos!

---

24.11.2013:

Minusta tää oli hyvin kirjoitettu, vaikka minäkään en tykännyt liiallisista mielikuvista, kun osa luvuistakin jäi vähän hämäräksi. Mielenkiintoista oli lukea lestadiolaisarjesta ja oli todella hyvä, että siitä näytettiin tällainenkin puoli. Liian monta kertaa uskonnot ja uskonnollisten yhteisöjen normit ja säännöt sortavat yksilöä ja aiheuttaa todella vakavia ongelmia. Jokaisella saa olla oma uskonsa, jota toteuttaa, ei sitä pidä ottaa muilta suoraan oikeana totuutena pureskelematta. Tai saa olla uskomatta.

Lähtee kakkospostina Mergylienille.

Kirja saapui eilen ja siirtyi pinon päälle.

Olipa kauniisti kirjoitettu kirja. Ajoittain kielikuvia oli tosiaan liikaa ja muutaman kerran hypin sivuja yli. Sairaalajakso oli puuduttavaa luettavaa. Joka tapauksessa kirjan päähenkilöt tuntuivat aidoilta ja epätäydellisyyksissään sympaattisilta. Vaikka kirjassa kritisoitiin lestadiolaisuutta, kirja ei ollut tuomitseva. Hyvä kirja. Toivottavasti todellisuudessa ihmisten tietoturva ei ole noin heikolla tasolla kuin kirjassa annetaan ymmärtää!

Kirja lähti postissa seuraavalle lukijalle.

Kirja tuli postitse muutama päivä sitten, kiitos!

Pidin kirjasta yllättävän paljon ja se tulikin luettua melko nopeasti. Tämä vahvisti mielikuviani vanhoillisuskovaisten elämästä, mutta toisaalta antoi jotain positiivistakin näkökulmaa. Minä pidin useista kauniista kielikuvista mutta hieman häiritsi kirjailijan into superpitkiin yhdyssanoihin.

Suuret pahoitteluni että olen unohtanut laittaa kirjan eteenpäin ringissä. Elämässäni on tainnut olla vähän liikaa kuormitusta. Kirja lähtee heti seuraavalle kunhan saan osoitteen.

Kirja täällä! Olen halunnut lukea Taivaslaulun siitä saakka, kun kirjasta ensimmäisen kerran kuulin ja muiden kehut ovat vain lisänneet kiinnostusta. Kiitos, että saan tämän mahdollisuuden!

Minäkin pidin kirjasta ja monista sen todella kauniista lauseista, ilmauksista ja ajatuksista. Joissain kohdissa tuo kaunistelu kyllä meni liiallisuuksiin eikä tuntunut tuovan enää mitään lisää vaan vei lukijan ajatukset harhailemaan ihan muualle. Pidin kirjasta siksi, että se jätti päällimmäiseksi ajatuksen lestadiolaisuuden ongelmallisuuksista ja ristiriitaisuuksista, mutta ei saanut tuomitsemaan lestadiolaisuutta.

Kirjan lopussa ollut kaivausvertaus oli toisaalta ihan mielenkiintoinen, mutta mielestäni aika irrallinen ja ehkä aavistuksen alleviivaava, ilman sitäkin lukija olisi varmasti hoksannut asioita.

Pidin näistä lopussa olleista ajatuksista, mutten missään nimessä suostu allekirjoittamaan, että ne koskisivat vain uskovaisia. "Uskovaisissa kauneita on järjestys joka ei kurkota kauemmas. Kun viinimarjat on mehustettu ja hillat noukittu rämeeltä, kun riisipuuro on hautunut hellalla ja vehnätaikina on solmittu paksuiksi pitkoiksi, on kaikki niin kuin oltava on. Kun räsymatot on kuurattu mäntysuovalla ja jäälyhdyt jäädytetty kylmimmässä pakkasessa, kun juhannuskoivut on haettu portinpieleen ja lippunauha ja olkitähdet joulukuuseen, on kotona onni."

Kiitos.

Kirja on nyt minulla. Kiitos postituksesta Kipsu ja erityiskiitos Nadaduulle, joka antaa mahdollisuuden lukea tämän. Luen tämän heti nyt kesken olevan kirjan jälkeen.

Nopealukuinen, kiinnostava ja kieleltään kaunis tarina ajankohtaisesta aiheesta. Kielen liiallinen runollisuus hieman välillä häiritsi - tuntui, ettei ihan joka sanaa jaksa edes lukea. Kirjassa myös hypittiin ajankohdasta toiseen, mikä myös hieman häiritsi.

Oli kuitenkin tosi kiinnostavaa lukea tämä tarina. Tämän kirjan aihe on kiinnostava siltäkin kannalta, että olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, jossa lestadiolaisia on käsittääkseni Suomessa eniten. Uskon, että tämä kirja kuvaa hyvin lestadiolaisperheiden arkea. Voin hyvin kuvitella, että moniin raskauksiin väsyneitä naisia varmasti on paljonkin liikkeen parissa.

Kirja lähtee postitse seuraavana ringissä olevalle Tmarjulle.

Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos Flower78, olemme Taivaslaulun kanssa tällä hetkellä samassa osoitteessa. Olen jolukenut muutaman luvun ja hyvältä vaikuttaa.

Lisätty 7.7.
No niin, ei tää nyt sitten minusta ollut niin hyvä kuin oletin. Olen kuullut kovasti kehuja (useampi ihminen kertonut tämän olevan paras kirja, mitä on lukenut aikoihin), joten ehkä omat odotukset oli sitten niin korkealla.
Tässä oli paljon hyvääkin, mutta minä vaan en tykännyt tämän rakenteesta (en aina ollut ihan kartalla, kuka kertoo, tai missä ajassa nyt ollaan....).

Toivottavasti muut saavat tästä enemmän irti.

Kirja lähti tänään kakkospostissa ringin seuraavalle lukijalle.

Kirja saapui tänään, olipas nopea kakkosposti! :-D Tämä kirja on näköjään edelleen Vaski-kirjastojen (Varsinais-Suomen kirjastokimppa) varatuimmat teokset -listalla (234 varausta), eli ihan pian sitä ei olisi kirjastosta saanutkaan.

Luin kirjan yhdessä illassa, eli nopealukuinen ainakin oli. Kieli oli todella kaunista ja sujuvaa, sitä oli suorastaan nautinnollista lukea. Aikatasoissa /kertojanvaihdoksissakin pysyin hyvin kärryillä, olen lukenut tässä suhteessa paljon vaikeampiakin kirjoja. Kieli tosiaan liihotteli välillä hieman liikaa abstraktioissa, mutta minua se häiritsi oikeastaan vain yhdessä kohdassa (sairaalaan joutuminen). Olen samaa mieltä Kipsun kanssa siinä, että lopun kaivuujuttu oli ihan turha lisäke.

Olin kirjaan kuitenkin jollain tavalla pettynyt. Odotin paljon rankempaa draamaa ja kovempaa kritiikkiä lestadiolaisliikettä kohtaan. Minusta tämä ei todellakaan ollut "rohkea" vaan ihan liian kiltti. Lisäksi tuntuu että Rauhala on mennyt siitä mistä aita on matalin tekemällä Aleksista niiiin ymmärtäväisen ja täydellisen. Loppukin oli niin onnellinen että. Mutta ehkä lessujen mielestä tämä vaikenemisen murtava opus on superradikaali, riippuu varmaan näkökulmasta.

En hirveästi tiennyt lestadiolaisista, heitä kun ei pahemmin täällä Varsinais-Suomessa ole, joten siinä suhteessa kirja oli ihan yleissivistävä. Lessuista tulee mieleen vain Oulussa kasvaneen tuttavani kertomus siitä, kuinka hänen äitinsä sai alennuksia lessujen pitämistä liikkeistä koska häntä luultiin neljän pienen lapsen takia uskonsisareksi. Se ei tosin onnistunut enää sitten kun nuorimmat (kaksoset) kasvoivat eikä uusia lapsia enää tullut.

Uskonnottomassa kuplassa elävänä en ymmärrä uskonnollisten ihmisten mentaliteettia, eikä tämän kirjan lukeminen paljoa auttanut. Miten lestadiolaiset (ja kaikki muutkin uskikset) voivat olla varmoja siitä, että juuri heidän suuntauksensa on se oikea? Onhan päivänselvää että he ovat lestadiolaisia ainoastaan siksi että sattuivat syntymään lestadiolaiseen perheeseen ja heidät on sellaisiksi lapsesta asti kasvatettu/aivopesty (se kohta jossa puhutaan uskon "juurruttamisesta" lapsiin on paljonpuhuva). Kirjan yksi järkyttävimmistä kohdista oli se kuinka siinä selitetään että taivaaseen pääsevät vain 100 000 lessua eikä lopuilla 7 miljardilla ihmisellä ole mitään väliä. Toinen oli lasten uskonnolliset painajaiset ja pelotteleminen synneillä ja helvetin tulisella järvellä. Jos samanlaista tapahtuisi ilman uskonnollista kytkentää, sitä pidettäisiin henkisenä pahoinpitelynä, mutta uskonnon kanssa se on sitten vissiin ihan ookoo. Kontrolli ja syyllisyys, näillä kahdella asialla uskonlahkot pitävät ihmistä tiukassa otteessaan.

Kirja siirtyy seuraavalle eli Oikulle heti viikonlopun jälkeen.

Kirja lähti postiin.

Taivaslaulu saapui minulle, kiitos ringittäjälle ja edellisille lukijoille!

Kirjan kerronta oli tosiaan hyvinkin erilaista kuin mitä odotin. Osa tyylistä oli ihan sujuvaa, osa liiankin maalailevaa minun makuuni. Kovin suuria haasteita kirja ei tarjonnut, loppuratkaisu oli "liian helppo".

Sinänsä ihan mielenkiintoista lukea hyvin erilaisesta elämästä, jota on aiemmin seurannut täysin ulkopuolelta vaikkapa naapurina tai koulukaverina. 1970-luvulla lapsena sitä vaan ihmetteli, etteivät naapurin suurperheen lapset saaneet katsoa telkkaria...

Kiitos Nadaduulle kirjan kierrättämisestä! Kyselen seuraavan lukijan eli Vinha_E:n osoitteen ja laitan kirjan matkaan.

Kirja lähti postin kuljetettavaksi!

Kiitos! Sain kirjan tänään. Alan lukea sitä mahdollisimman pian.

Tätä kirjaa oli hyvä lukea. Ymmärsin kielikuvat, ne sopivat tarinaan. Raamatussakin käytetään paljon vertauskuvia. Tarinan henkilöt saivat äänensä esiin eri tavoin, esim. nukkeleikkien kautta ja blogin avulla. Aleksi tuntui kyllä ihmeellisen ymmärtäväiseltä. Uskonyhteisön käytännöistä tuli mieleen Jehovan todistajat. Mielenkiintoinen juttu tuo, millä perusteella lestadiolaiset pitävät itseään oikeina uskovina. "Viimeisinä aikoina Herran henki lepää pohjan maalla."

Laitoin kirjan postin matkaan takaisin Nadaduulle. Kiitos ringistä! :)

Kirja palautunut takaisin. Kiitokset rinkiin osallistujille :) Kirja jatkaa matkaa jossain vaiheessa.