Lahjaksi heinäkuussa 2013.

Takakansi:

”Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän.”

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika.

Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, naiseksi kehittyminen, seurustelu... Muille arkipäiväiset asiat ja ilon aiheet ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.

Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin."

Tämä kirja tulikin luettua nopeasti. Päällimmäinen tunne lukemisen jälkeen oli ehkä se, että on hienoa, että joku kirjoittaa kirjan tästä tärkeästä aiheesta. Petyin ehkä kuitenkin hieman kirjan sisältöön, joka lopulta jäi pintapuoliseksi, pintaraapaisuksi. Varsinkin loppuosan kerronta sukupuolenvaihdokseen liittyvästä vuosikausien rankasta prosessista ohittui muutamalla sivulla.
Hieman minua häiritsi päähenkilöön samastumisessa se, että oli koko ajan tietoinen siitä, että hänen äitinsä on kirjoittanut tämän kirjan, olisin halunnut kuulla Marionin/Makken oman äänen. Äidistä itsestään jäi ristiriitainen ja häilyvä kuva, toisaalta hän oli Marionin tukena, toisaalta vanhemmuus oli aika kaukana, kun äiti valehteli poliiseille, lastensuojeluihmisille ym. viranomaisille, vaikka lapsi oli ilmiselvästi pulassa ja avun tarpeessa. Kuvitteliko äiti valehtelemalla auttavansa lastaan? Toisaalta kirja valotti hyvin sitä, kuinka vaikea vanhemman on toimia lapsen kanssa, jonka huomaa syntyneen 'väärässä ruumiissa' - tukeako tytön vai pojan identiteettiä? Häilyvyys on helppo ymmärtää.
Kirjan kieli oli varsin korutonta ja suorapuheista. Tässä kirjassa se toimi - kielellistä kikkailua enemmän kirjailija varmaan halusi korostaa aihetta ja sisältöä.

EDIT 060813
Varattu Hippa-toivelistakirjana Piikulle!

Kirja jatkaa matkaansa Toivelistahipan kirjana ja osallistunpa tällä kontrolloidulla vapautuksella MINKULAn toivelistahaasteeseen. Mukavia lukuhetkiä!

Poika on täällä, kiitos lukutuoli!

Kirja herätti minussa aika lailla samanlaisia ajatuksia kuin lukutuolissa. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja tärkeästä (ja vieläkin aika lailla vaietusta) aiheesta.

Kirja jatkaa vieläkin matkaansa MINKULAn toivelistahipan myötä, seuraava lukija on pippis.

Voi Piiku, ihan kuin lukupinossa ei olisikaan mitään ollut... Mutta suurkiitos kirjan lähettämisestä ja oikein hyvää mökkeilyä :)

Olipas nopea luettava, melkein petyin kirjan nopeuteen ja suoraviivaisuuteen! Nopeutta kyllä selittää se, että kirjan kohderyhmää taitavatkin olla teinit http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiajunior/ehdokkaat2013/ Sitä taustaa vasten kirja on enemmän kuin hyvä, mutta aikuislukijalle se tuntui hiukan turhan valmiiksipureskellulta. En sitten oikein tiedä miten tätä olisi arvostellut, joten roiskaisin pisteitä jotain sinnepäin!

Odottelen osoitetta, sitten kirja lähtee eteenpäin hipan johdosta...

Hippakirja lähti Flower78:lle!

Kiitokset, pippis, tästä toivelistahippakirjasta!
Näyttää tosiaan nopealukuiselta kirjalta, ehkä se päätyykin luettavaksi aika pian.

Vähän jäi sekavat ajatukset tästä kirjasta. Nopealukuinen ja tärkeästä aiheesta kirjoitettu kirja, ei tällaisista aiheista varmaankaan kovin montaa kirjaa ole kirjoitettu.

Lukiessa kuitenkin minuakin häiritsi, että kuinka "oikea" kuva kaikesta tuli, kun kirjan oli kuitenkin kirjoittanut Pojan äiti eikä Poika itse. Äidin suhtautuminen asiaan oli aika vaihtelevaa, mutta toisaalta kyllähän asia varmasti herättää äidissä ristiriitaisia tunteita, vaikka kyseessä onkin oma lapsi.

Minulle tämä oli kuitenkin ihan hyvä ja silmiä avaava lukukokemus.

Jätetty postin kuljetettavaksi sakirmolle (toivelistahipan kautta). Hyviä lukuhetkiä!

Kirja perillä, kiitoksia! Koitanpa lukea nopeasti ja pistää edelleen liikkeelle, jos/kun tämä on edelleen useammalla toivelistalla.

Lukaisin tämän kerralla, sateisen sunnuntaiaamupäivän ajankuluksi. En ollutkaan tajunnut tämän olevan nuorisokirja, mutta hyvä että on, koska tästä aiheesta ei välttämättä ole nuorille paljoakaan luettavaa tarjolla. Kirjan perusteella olin iloisesti yllättynyt siitä, miten järkevää kohtelua Makke useimmiten sai ikätovereiltaan - olisin ennakkoluuloisesti kuvitellut teinien/nuorten aikuisten suhtautumisen paljon raadollisemmaksi, mutta hyvä jos näin ei oikeasti ole! (tai ainakaan hänen kohdallaan ei ollut) Nostan hattua myös äidille, joka ei kaunistellut suhtautumistaan eikä keskittynyt kiillottamaan omaa Suvaitsevaisuuden ja Pyhän Äitiytensä Sädekehää, vaan uskalsi näyttää itsestään myös sen hysteerisen ja epäasiallisen puolen, kun yritti luovia eteenpäin monellakin tapaa hankalan teininsä kanssa. Olisi kiva tietää mitä "oikealle" Makkelle nykyään kuuluu, mutta toisaalta suotakoon hänelle sekin että saa elellä omaa elämäänsä ihan rauhassa, vaikka äitinsä tulikin kirjoittaneeksi siitä kirjan :)

Toivelistahaussa ensimmäisenä tuli esille Jaatiina, joten kirja lähtee seuraavaksi hänelle.

** EDIT 25.6.19: oikeastaan pakko lisätä tähän kommentti, kun sain CandyDarlingin JE:n sähköpostiini. Itse tunnen nimenomaan sellaisen transmiehen, jonka mielestä Pride on pellekulkue, queer-aktivistit tai muunsukupuoliset eivät häntä kiinnosta pätkääkään, rasistisia kommenttejakin hän on heitellyt. En oikein tajua, miksei transmies voisi yhtä lailla olla ns. juntti siinä missä cis-mieskin? (itse asiassa vielä muutama vuosi sitten hän ei edes tuntenut termiä cis-mies. Joku "aktivisti" paheksui kuulemma tätäkin suuresti, olisi kai solidaarisuudesta pitänyt tietää)

Ja oliko tämän ylipäänsä tarkoitus olla koko trans-/queeryhteisöä tasapuolisesti ymmärtävä tsemppikirja vai yhden teini-ikäisen Makken tarina? Onhan siitä jo kauan kun tämän luin, mutta minusta se oli nimenomaan jälkimmäinen. Varmaan joku muu joskus kirjoittaa sellaisen kirjan, joka on poliittisesti korrekti ja oikealla tavalla tiedostava, mutta ehkä silloin päähenkilöksi valikoituu joku muu kuin itsensä kanssa hukassa oleva teini ja hämmentynyt äiti...

Kiitos toivomastani kirjasta!

Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe. Pidin, vaikka varsinkin korjausprosessiin päätymisen jälkeen tarina tuntui etenevän kuin pikakelauksella.

Kirja lähtee postitse eteenpäin... Hyvää Joulua!

Kiitos! Transtytön äitinä olen erittäin kiinnostunut lukemaan tämän.

No niin, sehän oli nopeasti luettu.

Toivonpa tosiaan, että kirjan äiti on mielikuvituksen tuotetta. Nainen, joka haukkuu toisia naisia "lotkoperse -huoriksi" ei minulta paljon sympatioita saa.

Olin hieman pettynyt. Oma lapseni on transsukupuolinen, joten ajattelin että tässä olisi enemmän minua koskettavia asioita.

Monet tärkeät asiat ohitettiin maininnalla. Ei kuulkaa ole aina niin helppoa, että on vastakkaisen sukupuolen edustajan nimi, mitä henkilötunnus sanoo.

Monet transsukupuoliset kokevat vakavaa keho- ja äänidysforiaa.

Transtutkimuksetkin ovat todella raskas prosessi.Ei se niin mene, että marssitaan transpolille ja sanotaan, että halutaan olla mies/nainen ja asiat siitä vain järjestyvät.

Ei niitä diagnoosejakaan jaella ihan tuosta vain, vaikka asia olisi kuinka "selvä".

Kirja jatkaa matkaansa toivelistahipan myötä.
Lukuiloa!

Kirja tuli postissa tänään, kiitos paljon!

Marja Björkin Poika on yksi harvoista, mahdollisesti jopa ainoa transsukupuolisesta miehestä kertova suomalainen kirja. Se kiinnosti siksi minua kovasti. Kirja on päähenkilön Maken kasvutarina lapsesta aikuiseksi, ja matkalla kärsitään yläasteella, käydään amista ja tehdään töitä vartijana. Kieli on puhekielimäistä, sellaista että voisi kuvitella helsinkiläisen amispojan puhuvan juuri niin. Kirja on myös helppolukuinen, sain sen luettua melkein yhdeltä istumalta.

Kirjassa käsitellään myös Maken sukupuoliristiriitaa, jos sitä nyt siksi voi kutsua, kun hänelle on täysin selvää koko ajan että hän on poika, muilla kestää pidempään hyväksyä. Lopulta äiti on kuitenkin lapsensa suurin tuki transprosessissa. Kirja perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin, joten toivottavasti asiavirheitä ei kovasti ole, vaikka kirja onkin täysin fiktiota. (Kuten Hammu yllä sanoi, kuvaus sukupuolenkorjausprosessista oli kyllä todellinen pikakelaus eikä oikein tuonut esille prosessin haasteita.) Vaikka yleisesti ottaen kuvaus transsukupuolisuudesta oli varmaan ihan ok, niin itseäni häiritsi rivien välistä kuultava muunsukupuolisten / sukupuolettomien vähättely. Makke on niin miehinen mies, että transpolin tutkimuksetkin menevät heittämällä läpi. Kirjassa ei kovasti heru sympatiaa niille, joilla prosessi on hankalampi, ja jotka törmäävät transpolin sukupuolipoliiseihin, jotka epäilevät potilaansa sukupuolikokemusta ja heittävät kapuloita rattaisiin. Muutenkin kirjasta huokuu vähän sellainen asenne, että Makkea ei niin kiinnosta, että sukupuolen moninaisuus otettaisiin huomioon, sillä hän on MIES. Kun kirja on ainoa laatuaan, olisin toivonut että se olisi hieman avarakatseisempi transyhteisöä kohtaan. Sen sijaan kirjassa oli ihan random Pride-dissaus sivulla 182, jolla ei ollut mitään tekemistä juonen kanssa:

"Itse en tykkää siitä, että homoseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset kulkevat pellekulkueissa ja toiset heittelevät niitä kananmunilla tai tekevät kaasuiskun kulkuetta vastaan vain demonstroidakseen. Toinen puoli käyttäytyy rivosti, sen kuvan ainakin uutisista saa, ja toinen rikollisesti, julmasti ja säälimättömästi. Sitä paitsi kulkueissa menee asiat sekaisin, liian monenlaista jengiä samassa nipussa. Ihmisen sukupuolisuus on vakava asia. Minusta näihin asioihin pitää suhtautua asiallisesti."

Pellekulkue my ass. Minulle Pride on tärkeä jokavuotinen perinne, eikä siellä porukka yleisesti ottaen käyttäydy rivosti, vaikka osalla onkin aika hienot asut ja party-moodi päällä. Mutta pointti on, että on ihan ok vaikka käyttäytyäkin rivosti jos siltä tuntuu, queer tarkoittaa nimenomaan sitä että ei puristaudu sovinnollisuuden ahtaaseen muottiin. Lisäksi mielestäni se on juuri hienoa, että siellä on niin monenlaista jengiä samassa nipussa, joukossa on voimaa. Ja sen kaasuiskun tarkoitus ei ollut osoittaa mieltä, vaan synnyttää pelkoa ja vaientaa. No, siinä kaasuiskun tekijät onneksi epäonnistuivat, sillä kaasuiskun jälkeisenä vuonna kulkueessa oli ensimmäistä kertaa yli 10 000 ihmistä mukana, ja sen jälkeen juhlat ovat vain kasvaneet.

Itsellä oli aika samanlaiset fiilikset kirjasta kuin Hammullakin. Olin aika pettynyt kirjan pinnalliseen antiin, enkä pitänyt henkilöhahmoista. Minusta on järkyttävää puhua naisista kuten perheen äiti (nimitellen naisia "lotkoperse -huoriksi"), ja hänen lapsensakin olivat enemmän syljeskelevien amispoikien karikatyyrejä kuin moniulotteisia ihmisiä. Eniten kuitenkin harmitti kirjan binäärisyys ja sukupuoliroolien täysi kyseenalaistamattomuus, sekä "true trans" -asenne, jossa vain sterotyyppiseen sukupuolirooliin solahtava transhenkilö on todellinen transsukupuolinen ja muut voidaan työntää bussin alle. En vaadi tai oleta että päähenkilö olisi transaktivisti, mutta jotenkin minua ihmetytti täysi epäkiinnostus LGBT-yhteisöä kohtaan ja Pride-kulkueen haukkuminen pellekulkueeksi. Kirsikkana kakun päällä kirjassa oli jossain kohtaa vielä random rasistinen kommentti joka ei taas liittynyt yhtään mihinkään.

Jos transsukupuolisuus aiheena kiinnostaa, suosittelen lämpimästi lukemaan muutakin kuin vain tämän kirjan, aloittaen vaikka Hammun kirja-arvostelusta omani yläpuolella. Translasten ja -nuorten perheet ry on koonnut sivuilleen mediassa julkaistuja artikkeleita transsukupuolisista lapsista ja nuorista. Voima-lehti on myös julkaissut sarjan hienoja kirjoituksia muunsukupuolisista ja transsukupuolisista ihmisistä, ne löytää täältä. Suosittelen erityisesti artikkelia Kolmen vuoden limbo, jossa kuvataan hyvin transpolin temppurataa.

Lähetin kirjan postissa outa1977:lle. Lukuiloa!

Kiitokset kirjasta! Toimituksella ei ollut kiirettä, lukemista riittää. Näyttää nopealukuiselta.

Aika epätasainen kertomus ja paikoin epäuskottavakin. Makken äidistä saa jotenkin jakomielitautisen kuvan. Välillä ymmärretään toinen toisiaan, välillä ei. Björkin tyyli on kirjoittaa rohkeasti ja röyhkeästi ja mikäs siinä, jos vaan se sopii kokonaisuuteen. Tässä ei. En tiedä kuinka paljon hän on poikansa kokemuksia tähän laittanut ja mikä on lopulta fiktiota, eikä sillä niin väliä..ehkä tässä on yritetty vähän liikaa? No, tulipa luettua harvemmin kirjoitetusta aiheesta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kirjan varsinainen kohderyhmä eli nuoret, tästä sanoisivat. Kirjassa on ihan hyviäkin ajatuksia, mutta kokonaisuus takkusi.

Osallistun kirjalla bc-foorumin Menolippu-haasteeseen.

Kirja lähtee pakettipostissa kohti Tikkakoskea. Lukuiloa!

Kiitoksia toivekirjasta. Tekisi mieli todella paljon alkaa lukea nyt näitä uusimpia kirjoja mitkä sain, mutta en tiedä milloinka löytyy aikaa. Toivottavasti, joskus.

(Harmi myös, kun mikään kirja ei käy nimimerkki haasteeseenkaan mikä oikeesti kiinnostas lukea! :D)

Osin pidin kirjasta sen aiheen vuoksi, mutta osa kohtauksista kuulosti kyllä tosi epäuskottavilta ja ehkäkin jopa liian suoraviivaisilta. Tapahtumat etenivät tosi nopeasti ja niitä ei jääty pitkäksi aikaa pureskelemaan.

Itselle olisin toivonut vähän enemmän pohdittavaa kirjan myötä. Muutama kohtaus kirjassa oli kyllä ihan hyvin kirjoitettu ja juurikin siitä plussaa, että aiheesta en ole paljoa saanut lukea ja tämä antoi siihen mahdollisuuden. Kiitoksia kirjaa kierrättäneille.

Kiitos toivelistakirjasta! :)

Mielenkiintoinen,ajatuksia ja tunteita herättävä kirja tärkeästä aiheesta. Tykkäsin! Pidin kirjan suorasukaisesta kirjoitustyylistä. Joistakin tapahtumista ja henkilöistä en pitänyt, mutten antanut niiden häiritä liikaa.

Kirja vapautui tän päivän miitissä.
Lukuiloa! :)

Nappasin miitistä, kiitos kirjasta! :)

---

24.4.2023:

Luin kirjan kahdessa osassa, joten en muista kovin hyvin alkupuoliskoa. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta Makken äiti ja veli olivat melko ärsyttäviä hahmoja. Kieli toimi hyvin.

Osallistun tällä kirjalla HLBTI-haasteeseen.

Kirja vapautuu Kuopion-BC-tapaamisessa kaffeteria Mummolassa noin klo 15.

Tärkeä aihe, joten kirja tarttui minun mukaani. Mielenkiintoista lukea muiden kommentit kirjasta sitten, kun olen itse tämän ensin lukenut! Kiitos!

En ole Marja Björkin kirjoja aiemmin lukenut ja tämä tarttui mukaan nimenomaan aiheen perusteella. Hienoa oli, että kirjan kertojana oli Makke itse, tosin jokin siinä kertojan äänessä minua lukijana tökki. Ehkä nuoremmille lukijoille toimii paremmin.

Pidin siitä, kuinka kaikki kolme päähenkilöä oli kuvattu hyvin inhimillisinä, kaikkine ristiriitaisuuksineen. Makken äiti ja veli toisaalta tukivat, toisaalta eivät. Näinhän se usein varmaan on, kun ei oikein tiedä kumpaan suuntaan sitä pitäisi tukea. Makkella oli suunta hyvin selvä, mutta ympäristön paineet ja tilanteen "outous" tekivät asian läheisille vaikean hyväksyä. Siksi olikin erityisen upeaa lukea niistä tilanteista, kun heiltä tulikin täysi tuki. Kenenkään elämä ei ollut helppoa, joten siksi oli myös helppo ymmärtää käyttäytymisen ristiriitaisuudet. Kun elämä on monesta kohtaa jumissa, ja lätkäistään tällainen iso asia siihen päälle, niin tulee käyttäydyttyä tyhmästi, kun oikeasti haluaisi vaan, että se toinenkin olisi onnellinen.

Kirja toi paljon esiin pieniä ongelmakohtia ja sitä kautta myös juttuja, mitä muut voivat ottaa huomioon halutessaan tukea esim. transsukupuolisia. Vaikka jutut ovat tosi pieniä, niin kun koko ajan pitäisi kysellä, selvittää, etsiä ratkaisuja, kestää uteliaita kysymyksiä ja ihmettelyjä, niin onhan se tosi raskasta. Esim. se, ettei tiedä onko jossain paikassa yhteisvessa, minne on helppo mennä vai pitääkö valita meneekö naisten vai miesten vessaan. Tai otetaanko asioita puheeksi muiden kuullen vai hienovaraisesti kahden kesken. Kirja on kirjoitettu v. 2013, joten toivoisin että asioissa on menty jo paljon eteenkinpäin. Mutta kyllä paljon niitäkin löytyy, jotka ihan tarkoituksella tekevät asioista vielä hankalampia.

Monesti kuulee valitettavan, että pitääkö niitä HLBT-juttuja tunkea joka paikkaan, mutta kyllä minusta sitä näkyvyyttä saa olla. Vaikka tietoa on paljon, ei sitä välttämättä osaa etsiä. Ja mitä enemmän asioista puhutaan, sitä enemmän tulee avoimmuutta ja läheisillekin helpompaa hyväksyä asioita.

Itse pidän Pride-kulkueista. Ehkä toiset näkevät sieltä marssijoiden joukosta vaan ne "pellet", mutta hienoa niissä kulkueissa on se, että siellä on ihan kaiken näköistä porukkaa, myös paljon tavallista tallaajaa. Itse en ole karnevaalipukeutuja-tyyppiä, mutta ihailen kovasti kaikkea vaivannäköä ja värikkyyttä ja on ilo saada kulkea sellaisen porukan keskellä. Suomessa saisi olla enemmänkin karnevaalikulkueita, muihinkin asioihin liittyen. Mutta tavallaan myös ymmärrän Makken näkökannan, että kulkueet voivat tuntua liian hassuttelevilta, jos itselle sukupuolisuus on arka aihe ja haluaisi ettei siihen kiinnitettäisi huomiota.

Todella mielenkiintoista oli lukea teidän muiden kommentteja. Minusta Sakirmo sanoo oikein osuvasti tässä:
"Ja oliko tämän ylipäänsä tarkoitus olla koko trans-/queeryhteisöä tasapuolisesti ymmärtävä tsemppikirja vai yhden teini-ikäisen Makken tarina? Onhan siitä jo kauan kun tämän luin, mutta minusta se oli nimenomaan jälkimmäinen. Varmaan joku muu joskus kirjoittaa sellaisen kirjan, joka on poliittisesti korrekti ja oikealla tavalla tiedostava, mutta ehkä silloin päähenkilöksi valikoituu joku muu kuin itsensä kanssa hukassa oleva teini ja hämmentynyt äiti..."

Kirja oli aika yksioikoinen ja sen takia paikoin ärsyttävä, mutta niin se Makken tarina nyt vaan meni. Ja voiko Makken oma suvaitsemattomuus herättää juuri enemmänkin pohtimaankin näitä asioita.

Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka pettyivät pahasti kirjan antiin. Toivottavasti on tullut enemmän myös sellaisia kirjoja, joissa aihetta käsitellään monipuolisemmin. Monet isot asiat, jotka tässä tarinassa loksahtivat helposti kohdalleen, voivat aiheuttaa ikäviä tunteita heille, jotka joutuvat kamppailemaan niiden kanssa enemmän, esim. nuo transtutkimukset.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja! Kiitos kirjaa eteenpäin laittaneille!

Makkella on onneksi myös ystäviä, joten kirja käy hyvin Alejandan Ukraina-haasteeseen. <3Ukraina

Toivelistayllärinä eteenpäin. Kiitos kuriirille!

Kiitos!