www.adlibris.com -sivuston esittely:


"Madeleine tekee yliopistossa tutkielmaa 1800-luvun englantilaisista avioliittoromaaneista, kun hän tempautuu omaan rakkaustarinaansa. Karismaattisen Leonardin kanssa syttyy syvällinen ja kipinöivän eroottinen suhde. Vanha ystävä Mitchell puolestaan on vakuuttunut, että hänet ja Madeleine on tarkoitettu toisilleen.Valmistumisen jälkeen Mitchell matkustelee maailmalla ja yrittää epätoivoisesti karistaa Madeleinen mielestään. Madeleine ja Leonard ovat yhdessä, mutta suhdetta koettelee Leonardin mielenterveyden romahtaminen. Kuka lopulta saa kenet? Onko 1800-luvun romaanien rakkautta enää olemassa?"

Englanninkielinen alkuteos The Marriage Plot (2012)
Suomentanut Arto Schroderus

Seven-pokkari, 2013

Minulla oli pieniä käynnistysvaikeuksia tämän paksuhkon kirjan kanssa ja alkuosassa vähän tuskailinkin edessä olevia satoja sivuja. Opiskelijamaailman kuvaus sisälsi paljon teoreettista, snobbailevalta vaikuttavaa tietoa kirjallisuudesta ja teologiasta, jonka tunnistin nostattavan ärsytystä itsessäni. Mutta sitten, kun pääsin lukemisessa vauhtiin, tämä osoittautui mainioksi kolmiodraamaksi, jonka loppupuoliskon luin malttamatta edes lukemistani keskeyttää!
Eugenides kirjoittaa sujuvasti ja elävästi, pidin erityisesti siitä tavasta, jolla hän tutustuttaa lukijan kolmeen päähenkilöön tarjoten heille jokaiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulmansa tarinaan. Itseäni kosketti eniten Leonard, ja kirjan parasta antia oli hänen maanis-depressiivisen sairautensa aito kuvaus - mitä sairaus tarkoittaa henkilölle itselleen ja toisaalta hänen läheisilleen.
Muistan joskus muinoin lukeneeni Middlesexin ja pitäneeni siitä kovin, tekisipä mieli ottaa sekin uusintaluettavaksi tämän Eugenides-pläjäyksen jälkeen.

Toivelistalukemista mukaan Porin BC-kesäpäiville ja eräälle kirjaa toivoneelle :)

Ahaa. Tämä oli taas yksi paksukainen lukutuolin ehtymättömästä kirjahyllystä ja toivelistaltani. Mitä mitä kummaa, etten voi toivoa ohkoosia kirjoja? ;)

Mulla ei ole mitään valtakunnan käsitystä, että miksi olen kirjaa toivonut. Kai olen jälleen kerran lukenut jostain suosittelun. Ans kattoo ny, koska kerkiän naimapuuhiin (juu, kyllä mua kiherryttää). Oli miten oli, mielenkiintoiselta tämä kuitenkin vaikuttaa. Niin, ja sanotaan nyt vielä sekin, että sain tämän Porin kesäpäivillä, jotka järjestettiin tänä vuonna Herrainpäivillä. Siellä oli muuten liikkeellä ihan jokunen muukin kirja...
Kiitos sinä ihana lukutuoli jälleen kerran toiveeni täyttämisestä! <3

No voi sentään. Ei ollut Naimapuuhia sittenkään mun juttuni. Sivumäärän nyt ainakin olisi voinut lyhentää puoleen. Vaikka kirjailija kirjoittaa sujuvasti, niin esimerkiksi paikanvaihdokset tapahtuivat aina niin yllättäen, että sivutolkulla aina sai hämmästellä, että missä nyt ollaan tai että mitenkäs tänne tultiin. Ja näissä kohdin tarina oli jopa töksähtelevä. Välillä taas jaariteltiin ja jahkailtiin niin, että tällainen ylivilkas lukija ehti jo hoputtamaan monen monta kertaa. Silti ei kirja huono ollut, mutta vähän pitkäveteinen ja loppujen lopuksi koko tarinan funktio jäi minulle epäselväksi. Tai eihän kirjalla nyt tarvitse olla mitään suurta sanomaa, mutta en edelleenkään tiedä, mitä kirjasta sain tai miksi sen luin.
Kaikesta päätellen olen ilmeisen väärä lukija tälle teokselle, koska monissa arvosteluissa kirjaa kehutaan kovastikin. Eniten pidin Madeleinen rakkauskirjallisuusopiskeluista ja innostuksesta asiaan. Sitä pohdiskelua ja ruotimista olisin lukenut enemmänkin. Kirja näyttää olevan toivottu, joten taidan toimittaa Naimapuuhia sitä haluavalle. ;)

Kops, postiin ja toivekirjaa eteenpäin.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja hyvät uudet vuodet kans. :)

Kiitos kirjaylläristä! Tämä on bookcrossingia ja rabckia parhaimmillaan: saavut kotiin ja siellä odotta tuntematon paketti, jossa odottamaton toivekirja! Olet juuri erittäin kovassa lukuvireessä ja ahmit 600-sivuisia järkäleitä päivittäin tai kahden päivän välein. Tämäkin tuli luettua sen sileän tien, sen kummemmitta viiveittä. Pidin Virgin Suicides-elokuvasta ja tässä on jotain samaa. Realismia ja ei niin kiiltokuvaa, vaikka puitteet saippuaiseen romantiikkaan olisi tarjolla. Ei myöskään niin chick lit, kuin violetilta enkelikannelta olisi voinut odottaa. Pidin kirjllisuudentutkimuksellisista viittauksista ja intertekstuaalisuudesta, olenhan notkunut itsekin semiotiikan kursseilla aikanaan. Suurensuuri kiitos ja kaiken hyvän toivotus miumaumoulle sekä myös lukutuolille vuoteen 2014! Etsin tälle piakkoin uuden lukijan.