Sain hiljattain pinon kirjoja lahjoituksena ystävän vanhemmilta, koska he halusivat niistä eroon ja tiesivät minun kirjankierrätysharrastuksestani. Niiden joukossa oli tämä helmi, jonka olen jo kuunnellut ruotsalaiselta bookcrossarilta saatuna äänikirjana alkuperäiskielellä.

Kommenttini kirjasta täällä.

Tämä kappale on pokkari, Schildts & Söderströms, 2012, 490 sivua. Ruotsinkielinen alkuteos Tyskungen.

Takakansi:

"Hän punnitsi kirjaa kämmenellään. Se oli ohut. Vähän samantapainen kuin vihkot, joita jaettiin peruskoulussa. Erica silitti kantta sormillaan. Nimi oli kirjoitettu musteella, mutta sininen väri oli haallistunut vuosien kuluessa. Elsy Moström. Äidin tyttönimi. Falc äidistä oli tullut vasta hänen menneessään naimisiin Erican isän kanssa. Hän avasi kirjan hitaasti. Sivut oli viivoitettu ohuin sinisin viivoin. Ensimmäisen sivun yläreunassa näkyi päivämäärä. 3. syyskuuta 1843. Hän luki ensimmäisen rivin: "Loppuuko tämä sota koskaan?"

Erica Falc löytää edesmenneen äitinsä tavaroista natsien kunniamerkin. Miksi äidillä oli sellainen? Mitalin alkuperän selvittämiseksi hän vierailee seudun sotatuntijan, eläkkeellä olevan historianopettajan luona.

Kahden päivän päästä mies on kuollut. Tapettu.

Uutinen kylmää Ericaa. Onko hänen käynnillään jotain tekemistä murhan kanssa? Kun Erica vielä saa selville, että äiti tunsi murhatun miehen toisen maailmansodan aikana, hän ei voi olla sekaantumatta rikostutkintaan. Myös isyyslomansa aloittanut Patrik vedetään mukaan tutkimuksiin. Kuka on valmis tappamaan pitääkseen menneet salassa?"

--Varattu Hippa-kirjana lukutuolille.

Hippa-kirja jatkaa lukutuolille Tampereen BC-miitissä! Aurinkoista kevättä ja koukuttavia lukuhetkiä!

Toivelistakirjojen lukuhaaste

Oi, mikä tulppaanikimppu ja oi , mikä kirja! Kiitokset Bookgeolle ja niille tuntemattomille ystävän vanhemmille, jotka antoivat tämän toivekirjani kiertoon :)

Tällä kertaa tarinan imuun pääseminen vei vähän aikaa - ehkä johtuen toistuvista aikasiirtymistä, jotka tekivät kokonaisuuden hahmottamisen vaikeaksi. Mutta kärsivällisyyspä palkittiin, ja loppuosaa ahmin nautiskellen, jännitys säilyi loppuun saakka. Loppuosa oli kovasti tunteisiin vetoava, ja paljastukset tekivät ymmärrettäväksi Erican vaikean äitisuhteen, jota on jo aiemmissakin Läckbergin kirjoissa vilauteltu.
Luin tätä kirjaa Kuopiossa, jossa hoivailen juuri sairaalasta polven keinonivelleikkauksen jälkeen kotiutunutta äitiäni. Huomaan, että Kuopiossa olisi kirjalle parikin toivojaa, katsellaanpas, saisinko siirtymään heille ennen Tampereelle paluutani...

Jatkaa matkaansa toivelistayllärinä :)

KTMC 2013 # 28

Kiitos toivekirjasta, Lukutuoli!

Tämän kirjan kohtalona ovat näköjään polven tekonivelet... Luin tämän siis polveani (tekonivelleikkauksen jälkeen) parannellessani osana sairausloman Läckberg-maratonia.

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen lukemistani Läckbergin dekkareista, jossa pystyin osan loppuratkaisusta jotenkin aavistamaan jo hyvissä ajoin. Lukunautintoa se ei mitenkään haitannut.

Sumakolle toivelistakirja Kuopion bc-tapaamisessa.

Kiitos jännityksestä!

Ylläritoivekirja. Lukuiloa!
Kuriiri saa vapauttaa kirjan minne vain, jos vastaanottaja ei käy miitissä kuriirille sopivassa ajassa.

Kiitos kuriirille, kirja päätyi minulle pikkujouluissa. Kiitos sumako! :)

Jaksoin kuin jaksoinkin kahlata kirjan läpi. Läckberg kirjoittaa oikein hyvin (ja suomennoskin on onnistunut), mutta väkisinkin tuli mieleen että vähemmälläkin olisi selvitty. Toki ymmärrän, että kirjoissa murhien ja mysteereiden lisäksi rakennetaan henkilötarinoita, mutta itselläni näiden kirjojen lukemisen välissä on sen verran aikaa, että kaikki hienot vivahteet valuvat vähän hukkaan. Muistan kuitenkin muitakin Läckbergin kirjoja lukiessa todenneeni, että Fjällbackassa vähän jokaisella on vähintäänkin luuranko kaapissaan, joillakin useampia, ja kaikki riidat ja kaunat ulottuvat mielellään useamman vuoden taakse. Paikallinen kansalaisopisto voisi panostaa kurssiin, jossa käsitellään anteeksiantoa ja elämässä eteenpäin siirtymistä vanhoissa kaunoissa vellomisen sijaan, pääsisi paikallinen kirjailija ja poliisikin helpommalla 😏

Otan kirjan mukaan miittiin.

Luettava itse olen tavannut tämän kirjailian kirjamessuilla jolloin sain myös nimmarin kyseilijältä kirjailijalta😊