Viisitoista vuotta sitten berliiniläinen Wolfram Eilenberger seurasi opiskelijarakkauttaan pohjoiseen. Oli tammikuun toinen päivä ja lämpömittari Turun asemalla näytti -37 astetta.

"Kun menee naimisiin ulkomaalaisen kanssa, täytyy rakastaa myös maata. Muuten liitto ei onnistu", hän uskoo. Hykerryttävällä huumorillaan ja itseironiallaan Eilenberger havainnoi Suomea, suomalaisia - ja etenkin lähes kaksimetristä suomalaista vaimoaan. Ilman vaimoaan ei mies, ainakaan ulkomaalainen mies, "selviäisi metsässä päivääkään", hän toteaa.

Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvät yleisesti tunnetut "tosiasiat" saavat uuden, syvällisen ulottuvuuden, kun kulttuurihistorian saralta tohtoriksi väitellyt Eilenberger paneutuu pohtimaan muun muassa Marimekon raitapaitojen, urheilun, kesämökkien pihoilla tönöttävien pömpeleiden ja pakkasen vaikutusta ihailemansa pohjoisen kansan perimmäiseen olemukseen.

Saksankielinen alkuteos: Finnen von Sinnen. Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu heiraten (2010)
Suomentanut: Ilona Nykyri
Pokkari, kolmas painos, 2012
Helsingin kaupunginkirjaston poistokirja

Taisin tarttua tähän kirjaan melkoisen suurin odotuksin eikä se niitä kaikkia pystynytkään täyttämään.. Mielenkiintoinen kirja silti :)

Yksi mielenkiintoisimmista huomioista oli tämä:
"Kyse ei suinkaan ole rahanpuutteesta. Kaikkea muuta! Sillä näillä seuduin sukupolvesta toiseen asuneet perhekunnat omistavat Saarlandin kokoisia metsäalueita. Asia on pikemminkin niin, että ajatus autosta statussymbolina on keskisuomalaiselle täysin vieras. Hän julistaa, että se, jonka täytyy ostaa uusi auto, ei ilmeisesti pysty pitämään vanhaa autoaan kunnossa, ei siis myöskään ole elämäntavoiltaan vakaa eikä käsistään taitava - ei kunnon ihminen ensinkään."

Tässäkin on totuuden siemen:
"Pariisi-Dakar-rallin olosuhteet ovat joka tapauksessa pelkkä vitsi verrattuna siihen, mihin koettelemuksiin autoilija joutuu lähtiessään Helsingistä mökille Keski-Suomeen. Tavallisen mökille matkaajan on yleensä selviydyttävä vaihtelevien tienpintojen (asfaltoidut, sora-, metsä- ja hiekkatiet) ja kapeiden kulkureittien lisäksi yhtaikaa kaikkien vuodenaikojen sääoloista (lumesta, jäästä, rakeista, sohjosta, kuivuudesta)."

Herr Kuckelmannin tuskaa talven kylmyydestä ei varmaankaan auttanut se, missä hän oletti Suomen sijaitsevan:
"Tarkoitan, että puhumme --- maa-alasta, josta neljännes on pohjoisnavan yläpuolella,..."

Mukavan leppoisa pokkari :)

Mukaan kuukausimiittiin :)

Täytyyhän sitä tutustua siihen, miten kylmää on Pohjoisnavan pohjoispuolella.
kiitos tästä ihmeestä, Tarya!

Oikein mukavaa junalukemista tämä olikin. Rami tuntuu suhtautuvan myötämielisesti suomalaisiin ja kirjoittaa mukavasti. Taidanpa lukea hänen kaksosistaankin, jahka kirja eteen osuu.

Annelisin repusta kirjahyllyyni lukemista odottamaan. Kiitos!

Oikein mainio kirja täynnä enemmän tai vähemmän osuvia huomioita Suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Puhumiseen ja kieleen (lähinnä sen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen) liittyvät pätkät olivat erityisen hykerryttäviä!

Pääkaupunkiseudun kuukausimiittiin tarjolle. Hyviä lukuhetkiä!

Miitissä oli vähän eri mielipiteitä siitä, onko kirja hauska vai ei. Sopivaa junalukemista se joka tapauksessa on, aloitin lukemisen kotimatkalla.
Vanhassa työssä oli paljon Suomeen sekä pysyvästi että muutamaksi kuukaudeksi töihin tulleita ja kirjan alun keskustelunaiheet tuhansista järvistä suomalais-ugrilaisen kieliryhmän kautta suomen kielen viiteentoista sijamuotoon on kyllä niin monessa keskustelussa kuultu!

Minulle jäi päällimmäisenä mieleen se huomio, miten yhdessä maassa osataankin tehdä kaikki parhaiten maailmassa;) Palautuu välillä uudestaan mieleen uutisia katsoessa.

toivelistakirja postitettu

Kiitos toivelistakirjasta! Tämä vaikuttaa hauskalta.

Mielenkiintoisia huomioita Suomesta saksalaisen silmin, tosin oli aika eksentrisen oloinen välillä sukukin, johon hän tuli osalliseksi. Itse en ole törmännyt kaikkiin kirjassa käsiteltyihin asioihin. :)

Kirja lähtee tarjolle Turun kauppakeskus Skanssin bc-miittiin. Uskoisin sen löytävän lukijoita.

Otin miitistä mukaani. Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kirjan, joten nyt siihen tarjoutui oivallinen tilaisuus.

Viihtyipäs tämä kirja kauan lukemattomana hyllyssäni. No, nyt se on luettu ja olin ehkä hieman pettynyt. Siis ei tämä missään nimessä huono ollut, mutta ei kyllä niin hauska kuin etukäteen odotin. Osuvia huomioita ja kaikenlaisia sattumuksia tässä oli, mutta se jokin jäi kuitenkin puuttumaan.

Sikasäkkikirja lähtee eteenpäin.

Oho, että tällainen Sikasäkki valinta. No ei paha ollenkaan.
Luulen, että olen tämän lukenut useampi vuosi sitten, mutta vähän aikaa sitten ajattelin tätä kirjaa eli jonkinlainen kiinnostus tähän on.
En siis ole ihan varma, olenko lukenut, mutta joka tapauksessa tiedän kirjan.
Kiitos He_Ri!