Loisto -pokkari, 3. painos 2002.

Kirjan takakannesta:
"Mikä sai Maria Kallion ryhtymään poliisiksi? Mistä juontaa Marian ja Pertti Strömin vihanpito? Miten käy tuhopolttajalle, joka pelkää tulta? Voiko miesten hyvä veli -verkosto vaarantaa oikeuden toteutumisen jopa lainvartijoiden keskuudessa?
Uudessa kertomuskokoelmassaan Leena Lehtolainen tarjoilee mehukkaita mysteerejä ja uusia tuttavuuksia. Rikoskomisario Laura Sarkkinen ja nuorempi rikoskonstaapeli Anna Harmaja seikkailevat kolmessa tarinassa. Tehokaksikko kohtaa ensimmäisen kerran tutkiessaan poikkeuksellisen julmaa naistenhuijausjuttua, ja toisen kerran naiset joutuvat yhdistämään voimansa uhkaavan ryöstömurhasarjan yhteydessä. Heidän kolmannessa yhteisessä jutussaan panokset ovat valtakunnanpolitiikan ylimmällä tasolla, kun nuori europarlamentaarikko löytyy murhattuna hämeenlinnalaisasunnosta, poltinmerkki poskessaan.
Tuttuun tapaan Leena Lehtolaisen tarinoissa on tiukkatahtisen jännityksen höysteenä kosolti ihmissuhteiden lämpöä ja kipeyttä. Eikä terä ole taittunut myöskään yhteiskuntakritiikiltä."

Enpä ole pitkään aikaan lukenut Lehtolaisen Maria Kallio -tarinoita, kun ei jotenkin ole ollut sellaista fiilistä. Mutta nyt luin tämän ja ihastuin uudelleen.
Novellejakaan en ole kovin paljon aikojen myötä lukenut, kun mulla on aina se tunne, että tarina loppuu aivan liian aikaisin.
Mutta tästä kirjasta tykkäsin oikein kovasti.

Nyt kirja odottaa jatkokäyttöä hyllyssäni.

Hyviä lukuhetkiä maaliskuun 2013 kuukausiarvonnan voittajalle!

Kiitos kirjasta! Mukava lukea välillä "tiukkatahtista jännitystä" :)

Luin tämän aakkoshaasteeseen, ja tämä oli myös ensimmäinen Leena Lehtolaisen kirja, jonka olen lukenut. Jännityskirjoja luen aika vähän, mutta tässä oli hyvä rytmi ja kerronta. Tykkäsin. "Ei minulla mitään ruusuja vastaan ole, minähän rakastan ruusuja."

Osallistun tällä Aakkostenluku 2013-2014 haasteeseen.