Takakansi:


"Nuori lehtinainen Iiris matkustaa vuodeksi Irlantiin ja vuokraa huoneen. Vuokraemäntä Brigit asettaa erikoisen ehdon: Iiris lupautuu osallistumaan sunnuntaisin teehetkeen, johon saapuu seurakunnan katolinen pappi. Pian hän huomaa olevansa esiliina, todistamassa hehkuvaa rakkautta jonka ei ole lupa muutoin toteutua. Joka viikko toistuvaan teeseremoniaan kuuluvat papin Pyhästä Brigitistä, Irlannin suuresta naispyhimyksestä kertomat legendat. Kahdeksantoista vuotta myöhemmin Iiris palaa Irlantiin toipumaan avioerostaan. Pappi ja Brigit eivät ole enää elossa, mutta Iiris tekee pyhiinvaellusmatkan Pyhän Brigitin muistopaikoille pohtien heidän elämäänsä, ja omaansa. Millaista on oikea ja väärä rakkaus? Onko rakkaus toteutunut hänen omassa elämässään? Miten ihmiset ovat kerroksina läsnä toisissaan?"

Tammi, 1998.

Tämä ei ollut vakuuttavinta Jalosen tuotantoa, omaksi suosikikseni jää edelleen Kirkkaus. Samaa kaunista kieltä tämäkin Iiriksestä ja Brigitistä kertova tarina toki oli, mutta kokonaisuus jäi sittenkin haljuksi, hiukan tylsäksi ja 'vähäveriseksi'. Silti kirjassa jokin kosketti. Useiden muidenkin tämäntyyppisten kirjojen kohdalla minulle tulee tunne, että kauniin kuvauksen ja turhan pateettisen kielen raja on tosi ohut, ja omasta mielentilastani riippuen pidän kirjasta paljon tai sitten se jopa ärsyttää minua. Tästä kirjasta minua etäännytti ehkä eniten Irlannissa 'haahuilevan' Iiiriksen persoonallisuus, johon en löytänyt samastumispintaa!

#70 for Reduce Mount TBR 2018 Challenge by Dove-i-Libri

EDIT:Varattu Toivelistahipasta Saka74:lle.

Mukavia lukuhetkiä Saka74:lle!

Kiitos toivekirjasta! Olen pari Jalosen teosta lukenut ja niistä pidin, joten lisäilin muitakin teoksia toivelistalle. Katsotaan, kuinka tämän kanssa käy.

Jalonen ei pettänyt tälläkään kertaa. Nautin Jalosen tekstistä enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni. Erityisen mielenkiintoista oli seurata katolisen papin ja Brigitin suhdetta. Kirja oli jaettu kolmeen osaan ja tätyy sanoa, että kolmas osa (Pyhiinvaellus) ei ollut kovin kiinnostava. Se ei kuitenkaan onnistunut latistamaan kirjaa. Onneksi lisäsin aikoinaan kaikki lukemattomat Jalosen kirjat toivelistalleni, joten nyt niitä on hyllyssä odottamassa lukemista.

Miittiin tarjolle. Mukavia lukuhetkiä kirjan parissa!

Nappasin miitistä. Kuulosti ihan mun tyyliseltä kirjalta. :)

Ensiksi: takakansitekstin perusteella minulla taisi olla kirjasta tiettyjä odotuksia, jotka eivät lukemisen jälkeen ihan täyttyneet tai sitten en vain ymmärtänyt niitä. Ehkä olisin kaivanut pyhiinvaellusosuudelta selkeämpiä vastauksia takakansitekstissä esitettyihin kysymyksiin. Nyt vastaukset jäivät jotenkin leijumaan ilmaan liian epämääräisinä, vaikka varmaan tässä on haluttukin jättää osa lukijan omiksi oivalluksiksi.

Mutta: en osannut ajatella, että kirjan tapahtumissa olisi niinkin paljon kosketuspintaa omaan elämään kuin siinä lopulta oli. Lähinnä ehkä mietin sitä, mikä hinta ihanteiden tavoittelulla on ja mitä siinä häviää inhimillisyyden osalta. Hukkaako oman persoonansa ja identiteettinsä tavoitellessaan ihanteitaan? Toisaalta tarvitaanko ihanteita siihen, että ylipäätään menisi eteenpäin, jotain kohti? Ehkä merkitystä on paljon silläkin, kenen ihanteita ne ovat: omia vai jonkun muun. Näidenkään erottaminen toisistaan ei aina ole helppoa.

Laitetaanpa tämä BC Helmet 2022-haasteeseen kohtaan 31 (Kirjassa on jotain minulle tärkeää). Seuraavaksi kirja on menossa rantakassinappauksena seuraavalle.

Rantakassikirja postissa seuraavalle. Mukavaa joulunodotusta! :)

Rantakassista 2022 löytyi tällainen tapaus.
Sanoisin, että vaikka Riitta Jalonen ei olekaan minulle nimenä tuntematon, niin en taida olla lukenut mitään hänen tuotantoaan. Tai en ainakaa tällä hetkellä muista.
Hmm, takakannen perusteella en osaa sanoa, mitä odotan. No, tutustutaan.