kirjaston poistomyynnistä, lukematon

saatavilla oleviin.

Kovakantinen, 410 sivua, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1994.
Englanninkielinen alkuteos Houses of Stone 1993. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola.
Takakansiteksti:
Joskus on parempi olla näkemättä, mitä pimeys kätkee taakseen...
Kun nuori kunnianhimoinen kirjallisuuden professori karen Holloway saa käsiinsä vanhan käsikirjoituksen, hän uskoo tehneensä elämänsä löydön. Tarkempi tutkimus varmistaa asian: kyseessä on 1800-luvulla eläneen Ismene-nimisen naisen kirjoittama traaginen elämänkerta.
Palaen halusta selvittää mystisen Ismenen henkilöllisyyden Karen matkustaa tarinan tapahtumapaikalle Virginiaan, Amberley-nimiseen synkkään kivikartanoon, josta käsikirjoitus on peräisin. Mutta mitä pitemmälle Karen Ismenen salaisuutta selvittää, sitä suurempaan hengenvaaraan hän joutuu. Tietämättään hän penkoo tarkoin varjeltua perhesalaisuutta, jonka joku ei halua vielä satojen vuosien jälkeenkään paljastuvan.

Meinasin vapauttaa tän tänään kyläreissulla. Avasin kumminkin kirjan, kun olin kirjoittanut tietoihin takakansitekstin. Luin muutaman rivin ja yhdessä hujauksessa olin lukenut ekaluvun ja nyt olen sivulla 24 aloittamassa kakkoslukua. Lukeminen jatkuu kyläreissun jälkeen :)

Lukeminen etenee aina välillä.

Nyt vapautan itseni tämän kirjan lukemisesta, kun ei edisty sivua 68 pidemmälle. On paljon muitakin kirjoja, jotka oottavat lukemista.
Pääsee lopullisesti saatavilla olevien joukkoon.

Hei! Olet löytänyt vapauttamani kiertävän kirjan. Toivon, että pidät kirjan tarinasta ja lisäisit kirjan tietoihin, mistä kirjan löysit ja mitä pidit lukemastasi. Jos mahdollista, myös vapautusilmoituksen tekisit, jos aiot jättää kirjan jonnekin jonkun uuden lukijan löydettäväksi. Voit myös pitää kirjan itselläsi. Kirjaa ei voi myydä eteenpäin.
https://www.bookcrossing.com/
Täältä löytyy suomenkielinen foorumi, jossa kaikkea tutustumisenarvoista kivaa: https://www.bookcrossing.com/forum/30

Paljon onnea ja mukavia lukuhetkiä!

Kiitos, Anuliini1975! Vanhan käsikirjoituksen arvoitus sai vanhan arkistonhoitajan heti kiinnostumaan.

Karen, kunnianhimoinen kirjallisuuden apulaisprofessori, on löytänyt tuntemattoman 1800-luvun naisrunoilijan ja nostanut hänet akateemisen maailman tietoisuuteen ja kiinnostuksen kohteeksi. Ismene on kirjailijan salanimi. Karenkaan ei tiedä, kuka hän on. Karenin ystävä antikvaarinpitäjä Simon näyttää hänelle Ismenen kauhuromanttisen romaanin käsikirjoituksen. Kareninhan on tietenkin saatava käsikirjoitus ostettua itselleen. Hän aikoo saada mainetta ja kunniaa julkaistuaan siitä tieteellisen edition. Vahinko vain, että muutama muukin tutkija on nähnyt käsikirjoituksen ja havittelee sitä.

Alkaa kilpajuoksu Isemenen henkilöllisyyden selvittämisestä. Se vie Karenin Virginiaan vanhan rappeutuneen kartanon ullakon pahaenteisiin kylmiin henkäyksiin, mutaiseen käärmeiden valtaamaan kellariin, metsäaukiolle kuuntelemaan kummitusten kirkunaa ja luolaan pakoon ahdistelijoita. Puhumattakaan koppavalta orvokeiden ja viskin kyllästämältä vanhalta rouvalta autotallin ylisiltä vuokraamastaan kämpästä, jossa hän joutuu jopa suurempaan vaaraan kuin selkäpiitä karmivassa kartanossa.

Ismenen arvoitusta selvittämään lähtee myös Karenin ystävä Peggy, historian professori. Niinpä kaksikon seikkailun ytimessä onkin lähteiden etsiminen Karenin tutkimusta varten. Etsinnöissä vieraillaan myös huutokaupoissa, kirjastoissa ja arkistoissa ja haastattelemassa vanhuksia. Sukututkijoille tuttua puuhaa.

Kaksi romaania etenee kirjassa rinnakkain, Michaelsin ja Ismenen. Toisen loppu jää arvailun varaan, toisen loppu on liiankin ennalta-arvattava. Michaels kursii tarinansa äkkiä kokoon onnelliseen loppuun. Romanttinen juoni on kökköinen, ja dekkarijuonikin jää löysäksi. Feministinen juonne sopii Karenille, mutta lukijalle se on liian paksusti alleviivattu. Ehkä sen voi antaa anteeksi, onhan kirja julkaistu jo vuonna 1993. Puutteistaan huolimatta aivan hauska kirja.

Aika näkyy kirjassa naistutkimuspiirteen - sanotaan sitä vaikka siksi - lisäksi siinä, että henkilöt soittelevat toisilleen vasta illalla hotellista ja asunnoltaan. Pahassakaan paikassa he eivät voi soittaa apua ja hyvätkin uutiset on kerrottava vasta tavattaessa. Toisaalta he eivät myöskään kuvaa ruoka-annoksiaan eivätkä twiittaa huutokauppalöydöistään. Aika näkyy myös kannessa. Se ei oikeastaan kuvaa kirjan sisältöä lainkaan, vaan muistuttaa lähinnä 1970-luvun saippuamainosta. Kannen perusteella en olisi tähän koskaan tarttunut.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini 11. luukku. Se on avattavissa Postitalossa, postin myymälässä (00100) klo 10 tai vähän sen jälkeen.