Takakannesta:
"Kolme ystävystä pääsee perille vuosituhansia kestäneestä salaliitosta, jonka päämääränä on maailman herruus. Estääkseen sen he ryhtyvät ottamaan selville salaliiton taustahenkilöitä, mutta silloin pimeyden voimat lähtevät liikkeelle. Joku ei halua, että maailmanvaltausaikeet paljastuvat. Mystiset tapahtumat huipentuvat Pariisissa, joka muuttuu saatananpalvojien hornankattilaksi."

Takakannen teksti on kyllä mielestäni aika huono, koska se saa kirjan kuulostamaan paljon dramaattisemmalta kuin se on. Sain tämän viime vuonna syntymäpäivälahjaksi ja sain vihdoinkin luetuksi... Pakko sanoa että kirja oli aika tylsä, siinä oli ihan liikaa sanoja joita en ymmärtänyt ja tarina ei välillä liikkunut minnekään. Ehkä tämän kirja sopii joillekin, mutta itse pidän kevyemmistä kirjoista. Menikin melkein kuukausi tätä lukiessa.... Luin kyllä välissä yhden kirjan, kun aivot kaipasivat taukoa. En viitsi vapautella tätä villisti kun tämä on kuitenkin syntymäpäivälahja, mutta laitan kummiskin eteenpäin kunhan ehdin.

Lähetän kirjan huomenna hippa-kirjana eteenpäin. =)

Kiitos! Tylsä kirja? Katsotaan... Onhan tee kuitenkin terävää?

Il pendolo di Foucault 1988, suom. Tuula Saarikoski, WSOY (1990,) 5.p., pokkari 2009. 793 s.

Mieletön kirja – jos tuommoista adjektiivia yliälykkään ja tietoviisaan Econ tuotoksesta saa käyttää.

Tässä on paljon samaa kuin Ruusun nimessä, mutta samoin kuin Ruusu tämä olisi ollut vielä mielenkiintoisempi, jos substanssi olisi tutumpaa. Aina kirjailijan viisastelu ei avautunut. Esimerkiksi lukujen alussa olevat osin aataminaikuiset ja/tai vääränkieliset sitaatit jätin pian oman onnensa nojaan – kunnes sivulla 667 havahduin Woody Alleniin. Keskiaikansa lisäksi Eco väläyttelee useinkin uudempaa ja nyky- ja populaarikulttuuria.

Myös juoni on sen sortin komplotti että olisi pitänyt alun alkaen ryhtyä piirtämään mind mapia. Mutta ei minulla olisi ollutkaan niin isoa paperia. Casaubonin, Belbon ja Diotallevin seikkailu Suunnitelman merkeissä tuli jotenkuten hahmotetuksi. Jakso jossa Suunnitelman spekuloitiin juontavan juurensa assassiineihin ja Vuoren Valtiaaseen, minun oli helppo liittää Vladimir Bartolin mainioon Alamutiin. Joissakin vähemmän kiinnostavissa kohdissa taas lukeminen meni vähän presidentinrouvan kalaksi. Tai kuin tietosanakirjaa olisi lukenut: useimmista asioista ikinä kuullutkaan. Joka tapauksessa tämä oli hauskaa luettavaa, vielä hauskempi kuin Ruusu. Ja nyt kun jutun juonen tietää, kirjaa voisi lukea huvikseen pätkän sieltä toisen täältä. Lausuntoni onkin, että hyvä vessakirja.

-ruzena

Tästä runsaudensarvesta löytyy vähän sitä ranskaakin, s'il vous plaît!

Merci! Merci beaucoup! Oletpa Ruzena ollut tarkkana :) Kiitos siis toivelistaylläristä, joka oli tänään putkahtanut jo hieman syysasuisten puskien keskellä olevaan postilootaan. Mukana tullut Hesarin artikkeli vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta sekin, täytyy lukea/ratkoa ajan kanssa. Kiitos siis myös liimalapusta, sinulla on ihan selvästi ajatustenlukutaipumuksia (tänään uutisissa kerrotaan, kuinka telepatiaa on tutkitusti havaittu koeolosuhteissa). Yksi kysymys vaan vielä askarruttaa... Pitäisikö ruveta vessaremonttiin, että saisi sinne järkevästi (lue: käden ulottuville, mutta piiloon) kirjahyllyn. Ääh, en ole ollenkaan remontti-ihmisiä, joten täytynee lukea tätä myös muualla.

Vähän liian yliälykästä ja tietoviisasta minun makuuni :) Tai siis kirjan alkuosa ja loppuosa menivät yllättävän sujuvasti, vaikkei juuri mitään viittauksia ymmärtänytkään, keskivaiheilla tuli vähän puutumista. Niin ja metafyysistä ja mystistä oli myös turhan ähkyksi asti. Kokonaisuudessan idea on kyllä hieno, ei siinä mitään. Omaa sivistyneisyyden tasoa kuvaa hyvin se, että suurinta iloa herättänyt viittaus liittyi ranskalaiseen alkemistiin Nicolas Flameliin. Olinhan luullut, että se on vain Harry Potter- sarjan fiktiivinen hahmo ja nyt selvisi, että kyse on oikeasta historiallisesta henkilöstä ;)

Kun kirjaa lukiessa tosiaankin korostui koko ajan oman tietämyksen puutteet, niin jotenkin kierolla tavalla se vaan huvitti. Että paljon on tärkeää kirjallisuutta lukematta, mutta niinpä paljon saa jäädäkin lukematta.

Ottaen huomioon, kuinka paljon paneutumista kirjan kirjoittaminen Ecolta oletettavasti on vaatinut, niin harmitti, kuinka itse henkilöhahmot jäivät mielestäni tosi ontoiksi. Vai oliko tarkoituskin, että ovat osana mystistä kokonaisuutta?

Miksiköhän muuten olin tämän toivelistalle laittanut... Onhan tämä siis tunnettu kirja, muttei se ole riittänyt syyksi. Jossain toisessa kirjassa varmaankin on tähän viitattu, nyt olisi kiva tietää, että missä.

Hmm, huolestuttavaa nämä kommentit :D Olen lukenut aika vähän ns. suurta kirjallisuutta ja yleissivistyskin on mitä on, joten viittaukset jäävät varmaan suurelta osin huomaamatta. Kassellaa kui käy!

Ääh, en osannut muokata edellistä entryäni, mutta pakko oli korjata nappauspaikaksi Kuopio :)