Takakansi:

Runoja rakkauden ja kuoleman sisaruudesta.
Rakastat elämää, mutta tiedät että siitä on luovuttava. Elät lähellä ystävää, mutta tiedät ettet voi seurata häntä perille asti, voit vain ojentaa hänelle kättäsi pimeän yli. Mutta elämän ankarien kasvojen edessä aukeaa myös usko mahdottomaan, väkevä kevään odotus.

Äänesi niin hiljaa
niin kaukaa.
Kysyn paljon
ja mahdottomia.
Vastauksesi vain aavistus
kuin päivänkajon
- kaamospäivän -
etäinen häivähdys
ylittämättömän
tunturin takaa

Pehmeäkantinen kirjastopoisto
Kirjapaja 1990

Ostin kirjan runovapautushaastetta silmälläpitäen. Luin tämän juuri ajatuksella "luetaan nyt nopeasti niin saan tämän vapauttaa villisti". Aluksi runot olivatkin jotenkin oh-hoijaa, äkkiä seuraava, mutta sitten jysähti. Runothan ovat hienoja! Hyviä! E-hei, en aio tätä villisti vapauttaa vaan annan tämän eteen päin kontrolloidusti. Todella monesta runosta pidin, mutta tämä oli se ensimmäinen jytky, josta oikein heräsin kirjaa lukemaan:

Aamukiire.
Kiire ja aamu.
Aina. Aina.
Työmatkan viime metreillä
hidastan vauhtia
katson taivaanrannan
ruskojuovaa.
Kerään voimia
jaksaakseni taas
tämän päivän
olla kärsivällinen
olla iloinen.
Muita varten.
Niitä.
_____Ihmisiä.

Osui ja upposi - mun aamu juuri tällä viikolla. Upeita runoja, pidin todella paljon. En siis malta villisti vapauttaa vaan seuraavalle...vaan kenelle?

Lisäys 8.2.2012:
Varattu arjamaarialle, joka sanoi Hep. :)

Ihastuttavalle arjalle ihastuttavaa ystävänpäivää! <3

Kiitos ihanainen miuskis. Mun täytyy nyt tunnustaa, että tää jää mun pysyväishyllyyn. Juuri nyt on runokausi taas palannut ja suorastaan janoan runoja. Joten en voi tästä nyt irrottaa itseäni...

Kirja lähtee jatkamaan matkaa.

Kirja löytyi tänään Ulvilasta, Hansa-kauppakeskuksen vaihtohyllystä!

Miittivapautus

Tykkään välillä lukea runoja. Selailin tätä miitissä ja päätin ottaa mukaani.
Kiitos miittiseurasta!

Wikipedia kertoo, että Maaria Leinonen oli kristillinen runoilija. Itse en erottanut sitä erityisesti runoja lukiessani. Melko surumielisiä olivat nämä runot, taustalta kuulsi jollain tavalla ihmisen uupumus elämään ja kuoleman/lopun ajattelu. Yksikään runo ei erityisesti minua koskettanut, vaikkei nämä ihan huonojakaan olleet.

Sopii bc-foorumin välipalahaasteeseen.
Kirjassa on 91 sivua.