Kolmas painos. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 2008. Loisto-pokkarit. Otava, Helsinki 2009. Pokkari, 352 sivua.

Valitin joskus Loistolle viallisesta kirjasta. Vastaukseksi sain pahoittelut ja ystävällisen tarjouksen: koska valituksen aiheena ollut kirja oli loppuunmyyty, voisin valita tilalle jonkin varastossa olevan kirjan. Minähän valitsin, mutta vasta melkoisen pähkäilyn jälkeen. Pallottelin Riadin tyttöjen ja Yöpuiston välillä, mutta lopulta onnistuin päätymään toiseen niistä. Hölmöyttäni (ahnehan minä en ole, en!) menin vastausviestissäni kertomaan päätöksenteon vaikeudesta — ja suureksi yllätyksekseni sain Loistolta kaksi kirjaa sisältävän lähetyksen. No, halpaa PR:ää se yhtiölle oli.

Takakansi:
Aina on joku, joka tuntee pimeiden iltojen salaisuudet
Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: perintöhuoneisto hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12-vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.
Mikael itse ei osaa arvostaa pikkuvanhaa pulleaa lastaan, joka on kaukana hänen unelmapojastaan, reippaasta urheilijanuorukaisesta. Mutta Rasmus näkee ja tietää enemmän kuin muut, silloinkin kun tyylikäs herkkukaupan omistaja Virpi Saari ilmestyy isän elämään.
Vähitellen huolella vaalitut kulissit alkavat säröillä, ja aikuisten maailma näyttäytyy pienelle pojalle kaikessa julmuudessaan.
”Pakkanen on edelleen yksi Suomen parhaista dekkarikirjailijoista. — viihdyttävä ja ajatuksia herättävä,” — Irma Ikonen, Etelä-Saimaa

***
Psykologinen romaani saati sitten sellainen dekkari ei suuremmin viehätä minua, mutta eipä Pakkanenkaan kuulu lajin erinomaisimpiin taitajiin. Ratkaisu oli jälleen kerran ihan liian aikaisin nähtävissä, ja henkilöt poikkeuksellisen yksiniittisiä. Tylsähköä ja tympeää.

Miittiin mukaan.

Kiitos kirjasta, Tarna!

Edit:
Pakkanen on päässyt puremaan oikeastaan vasta BC-harrastuksen myötä. Mielestäni Pakkanen kirjoittaa usein sellaisia kirjoja, jotka haluaisi lukea yhdeltä istumalta mielenkiintoisuuden vuoksi. Kirjoissa tavoitetaan aina kulloinenkin tapahtuma-aika todella hyvin pienin ja arkisin poiminnoin tosielämän yksityiskohdista - kuten tässä kirjassa esim. sinänsä juonen ulkopuolisin viittauksin tuttuihin poliitikkoihin ja julkisuuden ihmisiin. Kirjoja lukiessa aika usein unohtuu, että lukee dekkariksi luokiteltua kirjaa. Minusta ei aina haittaa, jos aavistaa tai jopa tietää tulevat tapahtumat, sillä mielestäni Pakkasen kirjat on rakennettu niin, että juuri tulevien käänteiden arvuuttelu on se juttu. Tässäkin Pakkasen kirjassa henkilöhahmot ja heidän tarinansa herättivät heti mielenkiintoni ja suorastaan ahmaisin kirjan.

Luin Tarnan edeltävät kommentit ja mielestäni tämän kirjan myötä tuli jälleen kerran esiin yksi BC:n lukuisista hauskuuksista: konkreettisesti näkee, miten yksi kirja voi antaa täysin erilaisia kokemuksia lukijoilleen.

Tarnalle vielä kiitokset kirjasta. Kirja saa jatkaa pian kulkuaan.

Suomalainen dekkari. Kiitos!

Hyvä kirja vaikkei murhaaja ollutkaan yllätys.

Otin kirjan matkalukemiseksi ja vasta junassa huomasin sen matkustavan takaisin Tampereelle.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ala-aulassa oven vieressä ikkunasyvennyksessä. Jänniä lukuhetkiä!