Piiat sijoittuu 1960-luvun alkuun, Jacksonin kaupunkiin, Mississippiin, missä mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille naisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja elämä ei tarjoa. Mutta vanha maailma vanhoine sääntöineen on murtumassa.
Parikymppinen Skeeter ei halua ryhtyä kotirouvaksi, vaan unelmoi kirjailijanurasta. Hän pääsee paikallislehteen kirjoittamaan kotitalousneuvoja, joista hänellä ei ole mitään käsitystä, ja hän pyytää apua viisikymppiseltä Aibileen-piialta. Jo tällainen kanssakäyminen on syvässä etelässä arveluttavaa, mutta Skeeter on valmis menemään pidemmälle. Hänen mielessään syntyy ajatus kirjasta, jossa mustat palvelijat kertovat totuuden työnantajistaan. Hanke on vaarallinen, mutta Aibileen, tämän ystävä Minny ja heidän kotiapulaistuttunsa uskaltautuvat mukaan työpaikkansa menettämisen uhallakin.
Piiat-romaanin intiimit sisäkuvat olohuoneista ja salongeista paljastavat arjen pienet rikokset, ei vain mustien ja valkoisten välillä, vaan valkoistenkin kesken. Rinnalla esiin nousee kuitenkin aito lämpö ja kiintymys, jota roturajat eivät voi estää. Kirjan helmeilevä tarina vetää huumorilla ja rehellisyydellä imuunsa ja valaa uskoa siihen, että yhdessä meidän on mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka.
******************************************************
Tartuin tähän kirjaan aika epäluuloisena, mutta tämä osoittautuikin kaikkien saamiensa kehujen arvoiseksi ja todella ihanaksi lukuromaaniksi. Kirja, jota ei olisi malttanut laskea käsistään ja jonka ei olisi suonut päättyvän ollenkaan. Loppukin oli onnistunut.
Jos nyt jotain pitää moittia, niin pokkariversion kansi on mielestäni kamala.

Postitan kirjan lainaksi Lukutuolille. Nautinnollisia lukuhetkiä!
En pahastu jos kirja kiertää muillakin tamperelaisilla. Kunhan saan takaisin sanotaan vaikka tämän vuoden aikana...

Tämähän olikin aikamoinen järkäle kirjaksi, en arvannutkaan! Kiitos joka tapauksessa Piioista, joka ei ollut mahtunut postilaatikkooni, mutta odotti hakijaansa paikallisessa postitoimistossa. On kyllä varsinaista hemmottelua saada palautuskuori mukaan, mutta siinä se kirja sitten palautuu sinulle aikanaan.

EDIT: Erpax ilmaisi kiinnostuksensa lukea Piiat, joten jatkanee ennen palautumistaan ainakin toiselle tamperelaislukijalle!

Olin iloinen, että pystyin ottamaan kirjan lukuvuoroon juuri nyt, talviloman aikana, koska tälle kirjalle on eduksi se, että sen voi lukea varsin keskeytyksettä loppuun saakka. Suorastaan upposin -60-luvun Mississippiin :) Oikein hieno ja tunnepitoinen tarina, joka toi historian tapahtumia jotenkin lähelle. Monesti stressaanun kirjoista, joissa kertojat vuorottelevat, mutta tässä kirjassa vaihtelevat näkökulmat liittyivät luontevasti yhteen. Tämä oli niitä kirjoja, jotka alkaa lukiessa nähdä elokuvana silmissään - enpä ihmettele, että Piioista on tehty filmatisointi!

Kirja jatkaa Tampereen reissuaan vielä Erpaxille, jonka tapaan varmaankin Pori-miitissä ensi viikonloppuna.

Piiat jatkavat matkaansa Erpaxin luettavaksi :)

KTMC 2012 # 25

Sain Piiat palautuskuorineen päivineen tänään lukutuolilta varsin hauskassa miitissä, jossa oli spontaaneja porilaisia vierailemassa tamperelaisten iloksi. Kiitos, lukutuoli! Tosiaan, olin halunnut lukea tämän kirjana, kun olen todennut sen niin moneen kertaan, että olen enemmän kirja- kuin leffaihminen, ja kun tämä aihe kiinnostaa. Kiitos Tyrnimarja, että mahdollistit tämän!

Harvoinpa saa lukea näitä yli 600 sivua sisältäviä kirjoja, joiden toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan.... Kirjailija oli omistanut kirjansa "Isoisä Stockettille, tarinankertojista parhaimmalle". Stockettien sukuvika siis.

Vaikka kirja aluksi tuntui runsaine henkilöineen hieman vaikealta, niin minäkertojien ja henkilöiden määrä ja kerronnan jaottelu olivat juuri kirjan henkeen sopivat. Kirjassa oli monenmoisista asioista juontuva jännite, joka ei ainakaan hellittänyt loppua kohden. Jotenkin kaunis tarina monista asioista kuten siitä, miten ystävyyden ja kiintymyksen määrää eivät minkään yhteiskunnan säännöt kykene lopullisesti määrittämään ja miten paljon vaikkapa katkeruutta se vaa’an toinen kuppi voikaan kannatella kiintymyksen vastapainona.

Olen todella tyytyväinen, että mm. silmätulehdushidasteesta huolimatta oli tilaisuus ottaa Piiat lukuun. Elokuvakin kiinnostaisi nyt, kun tarinan on ensin saanut lukea. Se ei voi olla muuta kuin hyvä, vaikka paljon onkin varmaan tarinan kulkua jouduttu oikomaan.

Oli muuten "hassua" lukea tätä kirjaa, kun samaan aikaan uutisoitiin, että Suomessa kaikki abiturientit eivät enää olleet osanneet taivuttaa sanaa renki, sillä ilmeisesti kaikki eivät enää tunne sanan merkitystä.

Erittäin osuvasti laputettu kirja lähti paluumatkalle Tyrnimarjalle, kun yksi Piioista kiinnostunut pirkanmaalaiscrossari odottelee parempaa ajankohtaa tälle aikaavievälle tarinalle.

Kiitokset hienosta lukukokemuksesta, lukutuoli ja Tyrnimarja!

Piiat palasi kotiin, kiitokset!

Piiat lähtee lainaksi. Mukavaa matkaa ja viihtyisiä hetkiä kirjan parissa!

Kirjeen saapumisilmoitus tuli jo perjantaina ja tänään noudin kirjan postista. Voipa tosiaan olla, että minuakin kiinnostaa lukea kirja. Kiitos lähetyksestä, toimitan siis matkalukemiseksi ystävälle.

Iso kiitos siitä, että sain Piiat matkalukemiseksi ystävän kautta ja se reissasi kanssani ihanalla Madeiralla. Pahoittelut siitä, että aikaa vierähti ennen kuin sain kokonaan luettua. Aktiivisen loman lukemiseksi Piiat ei ehkä nimittäin ihan sopinut, koska ei ollut aikaa lukea heti alusta loppuun. Tuntui siltä, että joka kerta, kun kirjaan tarttui, piti hiukan odotella, että pääsee taas juoneen mukaan. Ja kun loppuun ei päässyt lomalla, ei aikaa lukemiselle ollut sen jälkeen sitäkään vähää ja kirjaan tarttuminen taas nihkeämpää. Luultavasti se kertoo kuitenkin enemmän lukijasta kuin kirjasta :)
Olin katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista ja saanut suosituksen, että kirja on parempi, syvällisempi ja kannattaa ehdottomasti lukea. No näinhän kyllä onkin. Pidin kovasti siitä, miten intensiivinen tunnelma kirjassa oli ja eri näkökulmat vaihtelivat sulassa sovussa. Ehkä koko juonen ja idean kannalta olikin suorastaan välttämätöntä, että juoni eteni eri henkilöiden näkökulmien kautta. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä teema.

Kirja palautui minulle jo viime vuoden puolella. Nyt on tarkoitus kuljettaa se takaisin omistajalleen tulevana tiistaina.

Suurkiitos sinulle vielä Tyrnimarja, kun täytit ystäväni toiveen ja lainasit tämän kirjan pysyvästä kokoelmastasi hänelle. Itsekin lukaisin kirjan. Kirjassa ei kuvata pelkästään erilaisen ihonvärin luomia raja-aitoja, vaan myös raja-aitoja naisen ja miehen välillä ja eri yhteiskuntaluokkien välillä. Erityisesti lukiessa kosketti Celia, jonka seurapiirirouvat jättivät piiriensä ulkopuolelle ja jota katsellessaan Minny tunsi valtavaa myötähäpeää. Minnyn ennakkoluulojen murtumista oli mielenkiintoista lukea. Ennakkoluulojahan oli puolin ja toisin, myös mustien oli vaikea luottaa, että joku valkoinen voisi toimia vilpittömästi heidän hyväkseen ja Skeeter joutui ansaitsemaan heidän luottamuksensa. Tämä kirja tuntui ajankohtaiselta lukea nyt, kun olen törmännyt niihin reaktioihin, joita Umayya Abu-Hannan kirjoittama teksti herätti, siinä hän kertoi niistä törkeistä rasistisista solvauksista, joita hänen pieni tyttärensä oli saanut osakseen Suomessa. Erityisesti kosketti myös Aibeleenin ja Mae Mobyn suhde ja ne salaiset sadut, joita lastenhoitaja kertoi lapselle, pyrkien säilyttämään pienen lapsen luontaisen värisokeuden. Elokuva auttoi hahmottamaan henkilöt, mutta kirjan sivuilla pääsi ihan eri lailla tutustumaan henkilöiden ajatuksiin ja prosesseihin. Nyt voisi olla hauskaa taas katsoa elokuva uudestaan kirjan lukemisen jälkeen. Tästähän voisi saada kierteen aikaiseksi. Mutta ihana tarina, monien tarinoiden kudelma ja ajankuva elämästä Mississipissä 1960-luvulla (vaikka mistäs minä tietäisin, millaista se on ollut oikeasti, tarinoiden varassa mennään).

Kirja palasi kotiin, kiitokset !

Taryalle 2.1.16 Kerava-miitissä. Lukuiloa!

Stockettin kirja on makoillut hyllyssäni kauan, siis sen englanninkielinen versio, mutta ajattelin, että tämä kumminkin tulisi todennäköisemmin ja nopeammin luetuksi. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja muistikuvani siitä ovat ihan positiiviset, siis teemasta ja ikävistä tapahtumista huolimatta.

Nyt kun taas alkoivat uudet lukuhaasteet, tämä 620-sivuinen sopii ainakin kohtaan "kirja, jossa on yli 500 sivua" ;)

Kiitos kirjasta!