Kun koulu alkoi syksyllä, minä Lotta Månsson, tein päätöksen. En enää koskaan sekaantuisi mihinkään. Enkä enää pillastuisi. Saisin vihdoinkin olla vähän aikaa rauhassa ... ja elämä olisi ihanaa. Anton-setä kutsui Giggin ja minut kirjakauppa-apulaisiksi, ja sitten tietenkin eversti von Senningin ja rouva Sangen kirjapaketit menivät sekaisin. Ja koulussa pörisi opettajani, rakkaan Kihraa-Fridolfin, jaloissa oikea ampiainen. Ja myöhemmin jouduin myymään arpoja happamelle patruuna Larssonille. Mutta eihän tämä ollut mitään uutta. Etenkään kun minun nimeni oli Lotta!

Taryalle Antin konditorian tapaamisessa.

Sain toivomani Lotta-kirjan Antin Konditorian minimiitissä, kiitokset! Tämä jotenkin kummasti houkutteli; taitaa olla melkoisen pitkä aika siitä, kun viimeksi luin tätä sarjaa. Vähän kirjaa jo aloittelinkin :)

Kiva, kun ehdit matkallasi poiketa täällä, hyvää pääsiäisviikonloppua!

Merkinnän kuvassa ovat Antilta mukaan ostamani pääsiäisleivokset :)

Luin kirjan loppupuoliskon eilen ja niinhän sitä kaikki asiat lopulta järjestyivät, Lotan ansiosta :D Pidän näistä sarjan alkupään kirjoista tai siis lähes kaikista Lotta-kirjoista, joita Wikipedian mukaan on (suomeksi) ilmestynyt 47 kappaletta. Sarjan viimeisissä kirjoissa Lotta on liian aikuinen ja kun en ole kaikkia kirjoja lukenut, viimeinen osa pääsi yllättämään täysin: siinä Lotalla on teini-ikäinen tytär, joka seikkailee Giggin kaltaisen ystävänsä kanssa, olisiko ystävä jopa ollut Giggin tytär.

Kappas, edellisen kerran luin tämän Lotta-kirjan marraskuussa 2015. Tällä välin maailma on muuttunut niin, että taitavat nykyään suomalaisetkin teinitytöt tietää, mikä väri on nuuskanruskea :( Kaksi ja puoli vuotta sitten uutisoitiin näin: "Ammatillisessa koulutuksessa nuorten naisten nuuskankäyttö on lisääntynyt noin seitsemänkertaiseksi muutamassa vuodessa".