Takakansi:
"Millaista on aina erottua muista, marketin kassalla, baarissa, oppitunnilla, uimahallissa? Kun joutuu jatkuvasti törmäämään todellisuutteen, jossa erilaisuus ei ole rikkautta.
Onko pakko tuntea jatkuvaa kiitollisuutta, onko pakko pienentää itsensä sopeutuakseen normeihin? Värikkään tarinat kertovat niistä raastavista ja mahdottomista tilanteista, jotka ovat maahanmuuttajan arkea."

Etulieve:
"Nura Farah on Suomen ensimmäinen somalikirjailija, ja tunnetaan myös keskustelunherättäjänä ja feministinä. Hän on julkaissut kakasi paimentolaisnaisten asemasta kertovaa romaania, Aavikon tyttäret (2014) ja Aurinkotyttö (2019). Farah on saanut Suomi-palkinnon 2015. Nykyaikaan sijoittuva Lumimaa on hänen ensimmäinen kertomuskokoelmansa."

Viime vuotinen yllättävä vaihtohyllylöytö. Otava julkaissut 2022.

Luin tarinoita niin vähitellen, että en kokenut kirjaa masentavana. Surumielinen se kyllä on, tarinoita maahanmuuttajien monenlaisista vaikeuksista Lumimaassa eli suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös perheellä on usein vahvat odotukset siitä miten vaikkapa nuoren tulisi käyttäytyä - aivan toisin kuin suomalaisten. Kuitenkin moni tarina päättyy ajatukseen, että kaikki muuttuu vielä hyväksi ja onni on löydettävissä tästä kylmästä maasta.

Ystävän postilaatikkoon.

Palautui 11/23, vien Oulun miittiin tarjolle ylihuomenna 7.1.24.

Helsingin maanantaisesta geomiitistä kulkeutui keskiviikkona tänne Forssaan kassillinen kaikkea kivaa, kiitos! Tämä Farahin kirja on menossa sakirmolle, laitan sen postiin tai vien Turkuun, saa nähdä. Otan kirjan kumminkin nyt haltuuni virtuaalisestikin :)

Farahin Aavikon tyttäret olen lukenut marraskuussa 2015.

Sakirmolle tai kuriirille Puutorin Nurkan miitissä perjantaina.

Hyviä lukuhetkiä!

Tänään sain kirjan käsiini. Kiitos Taryalle sekä pippis-kuriirille!

Aiemmista Nura Farahin kirjoista en erityisesti pitänyt (mahdoinko sitä toista edes lukea loppuun?), no onneksi tämä oli ihan muuta. Monessa tarinassa on juuri pieniä, arkisia tilanteita joita ei itse tarvitse ajatella lainkaan, mutta jotka ovat hyvinkin päivittäisiä harmeja maahanmuuttajataustaisille. Sinänsä tässä ei ollut mitään uutta, mutta nuorison ja vanhempien suhteiden hankaluus aukeni hieman eri tavalla. Kun ns. kantasuomalaistenkin teinit ja vanhemmat kokee usein elävänsä eri maailmoissa, niin mitä se sitten onkaan, kun lyödään päälle vielä hyvin erilaiset kulttuuritaustat?

Voisin tähän kohtaan kertoa (nolon) pikku anekdootin: kun asuin vajaa parikymppisenä Joensuussa ja ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat, niin heille etsittiin jonkun järjestön kautta tukihenkilöitä. Päätettiin sitten kaverini kanssa että no mehän mennään, voidaan ainakin näyttää heille kaupungin parhaat baarit jos ei muuta! En muista miksi ei sitten mentykään, mutta hyvä niin, kun ei silloin maailmasta juuri mitään ymmärretty :D Nykyajan nuorisolla sentään on kaikki mahdollisuudet saada tietoa ihan mistä vaan asiasta (paitsi tietysti jos lukee siellä somessa vain tiettyjä sivustoja, niin "tieto" on sitten mitä on...)

Miittivapautus

Kirja vaikutti kiinnostavalta, joten otin sen miitistä mukaani. Olikin muuten ainoa ns. villi nappaus, jonka tein miitistä!